Päätös

Koskapa emäntä postasi eri medioissa tämän blogin osoitetta, isäntä päätti puolestani kirjata tännekin kuolinilmoitukseni:

Red Fellow’s Summersecret Adele (Kerttu) on tänään, tiistaina 12.5.2026 siirtynyt ajasta ikuisuuteen tasan 12 vuoden ja 11 kuukauden iässä.

Kerttu aloitti viimeisen päivänsä aamulenkillä lähisuolla puiden oksia kanniskellen

                                                                    Viimeisellä aamulenkillä

ja päätti sen heti kymmenen jäljestä vakilääkärissä läheisimpien ystävien, eli emännän, isännän ja Laurin ollessa lähitukena. Kaipaamaan jäivät isäntäväen lähisukulaiset ja päiväkodin lapset. Toisia koiria tuskin harmitti Kertun poistuminen🙄

Kerttu viimeistä kertaa mökillä

Tässä välillähän (2019 - 2026) on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Lauri-poika liittyi perheeseen loppukesästä 2021, matriarkka Helmi-Orvokki siirtyi autuaammille metsästysmaille syksyllä 2021. Saimi siirtyi pilven päälle äkäisen perna-ongelman vuoksi kesällä 2022. Kerttua alkoivat vaivata etukyynärän nivelrikko-ongelmat talvella 2023 ja ne sitten lopulta kaikkine lisäongelmineen aiheuttivat vaikean päätöksen eutanasiasta.

Jäljelle jäi Lauri ja kesäkuun alussa joukkoon liittyy erittäin suurella todennäköisyydellä punainen setteri Martta.

Lauri, melkein 5 vee

Hengissä ollaan

Vielä pihisee henki koko laumassa. Saimi, se punainen, täytti juurimiten 10 vee ja sai juhla-ateriaksi kissanruokaa! Ja vielä tykkäsi siitä!
Eipä silti, kyllä se mulle ja Helmillekin maistui.
Meillä näyttää taas olevan luvassa "sidottu kesä", koska kaksijalkaiset eivät ole kovinkaan ihastuneita tapaamme poimia rastaanpoikia pusikoista. Mutta mitäs lintukoira luonnolleen voi.
Terveysrintamalta sen verran että mulla on juuri juoksu menoillaan ja Helmiltä loppui viikko sitten. Helmi, se porukan vanhin, kärsii nivelrikosta siellä täällä. Hierojalla käydessään hän sai emännän hankkimaan itselleen polvituet eteen ja taakse vasemmalle puolelle...etujalan polvea taidetaan kyllä kutsus kyynärpääksi. Niiden avulla kulku sujuu varsin ketterästi silloin kun on tullut rusautettua paikat kotikisailuissa.
Tämä tässä, hyvää kesää!

Hiihtolomalla

Eilen tultiin tänne maalle räntäsateessa lomailemaan. Vain saunatupa oli pantu tulille, niinpä elättelimme toiveita siskonpedistä...

Isäntäväellä on kuulemma tavoitteena juoksuttaa meiltä isommat innot poies. Niinpä jo maalle meno tapahtui metsän kautta hangessa tarpoen ja heti aamiaisen (+ettonen) jälkeen kipaistiin kuuden kilsan umpihankihiihto/juoksu. Keli oli sen verran nuoskainen että kuskasimmme matkassa ns. pussihousuissa parin kilon lumipökäleitä, joita poisteltiin hyvän tovin palattuamme :)

Yöksi pääsimme toiveidemme mukaisesti porukkapunkkaan, jossa oli ahdasta ja kuumaa, niinpä kaikki sonnustautuivat aamusella rivakasti metsälenkille. Se tehtiin taas nuoskalumessa, joskin nyt niin märässä ettei se edes jäänyt karvoihin kiinni. Tunti meni kaarestaessa ja kuvassa olemme kuivattelemassa aamiaista varten...

Tarkkuutta peliin

Metsälenkillä tarttui hampaisiin mukava keppi. Sen kanssa tosin täytyi hieman katsoa, mistä kulkea...sanoo isäntä, joka sai pohkeilleen :)

#kerttusia Instassa 

Tuhoa eli destructiota

Viikonloppuvaihteluksi ulkoilimme jälleen ex-turvesuolla. Paikat olivat rusakoita väärällään, joten pääsimme vallan vaivattomasti liikkumaan personal trainereiden ohjauksella. Uudelleenalkanut talvi ei kuitenkaan ollut antanut aivan parastaan vaan ojat olivat jääneet ohuelle jäälle ja sen sai Saimi kokea mennessään jäästä läpi. Ylösnousu ei tuottanut tuskaa, mutta turkki kastui ja vilukin taisi tulla kytkyeessä kotiin taivaltaessa...

Matkan varrella taivuimme taivastelemaan kadonnutta radanvarsimetsää.

Energijapuistossa

Piipahdettiin pitkästä aikaa ns. turvesuolla tuossa asuinpaikkamme pohjoispuolella. Kuulemma vielä edellistä edellisen setteripolven aikaan paikalla oli turvetuotantoa ja jopa kasvoi ojien penkoilla lakkaa. No nyt tuskin kasvaa, turvekin on kaivettu tiehensä ja pohja tilkitty kaikenlaisella kaatomaalla. Ja päälle on nyt kasattu satoja metrejä pitkiä hakepuurivejä ja siitä murskattua haketta...ilmankos murskaimen rouskutus kuuluu iltapimeälle asti.

Tässä pinoja taivastelemassa.

Saimi muuten käväisi valloittamassa hakevuoren huipun (siitä ei kuvaa valitettavasti saatu).

Minä pääsin vain puoliväliin...

Helmikuu ei helistä

Terveisiä vuoden 2016 alkupuolelta. Tammikuun kipakat pakkaset saivat meidätkin vetämään pariksi fleecet ylle ulkoilutoimien ajaksi. Onneksi kaikkein kireintä keliä ei montaa päivää ollut ja emäntä uskalsi jättää nuo minivoimalat naulakkoon. Uskokaa tai älkää, mutta muutaman fleecen ja setterin yhteisvaikutuksella keskikokoinen omakotitalo pysyy ihan mukavasti lämpöisenä...toki kakluunin kärventämiselläkin saattoi olla jokin osa asiassa.

Laitanpa tähän muutaman kuvan meidän seikkailuistamme menevän syksyn ja "talven" aikana.

Tässä tapailen ensijäitä 11.10.

Tässä taas taivastelemme jouluaattona hankia korkeita nietoksia ;)

Ei löytynyt metsästäkään jouluhankia...

Juuri poimimme muutaman joulusuppilovahveron ja nyt juhlimme sitä!

Tässä olen menossa munkille Pyynikin näkötornille. Matkaa on jäljellä 7km, joten otin eväspullon mukaan.

Munkilla tornilla...vielä pitää köpötellä kotiin toiset 7km.