Haukkuen halki (ei kun ristiin rastiin) Karhen

Aurinko paistoi ja pakkasta piisasi heti aamusta, niinpä jo etukäteen suunniteltu mökkihiihtelypäivä starttasi heti aamupäivätuimaan :)
Maalla suunta otettiin järven jäälle, jolla lumi oli viikon suojien "ansiosta" tiivistynyt muutamaan senttin ja yöpakkanen kilauttanut lumen alla lilluneen veden kiinteäksi. Siinä setterin jalka ja isäntäväen suksi kantoi mukavasti. Reitti vei läpi kolmen järven (kylläkin vain yhden kokonaisen) ja me setterit kollasimme kaikki rannat pitkäkorvien ja muiden mielenkiintoisten elukoiden varalta (kirj. huom: vain yksi kipaisi näkyvissä järvenselän yli pakosalle). Mulla tuo liikkuminen oli poikkeuksellisen rasittavaa, kun piti alituiseen juosta Helmi ja Saimin luota kaksijalkaisten pakeille ja takaisin. Ja koko ajan haukkuen!

Kaksijalkaiset vetivät jo vallan herneet neniinsä räksytyksestäni tuossa seitsemän kilometrin (hiihto-, ei minun juoksukilometrieni) jälkeen :)
Yllättäen tuo kymmenen hiihtokilometrin ja ehkäpä runsaan 20 juoksukilometriin ei ollut hävinnyt edes ääni ja jalatkin olivat kohtuuehjät (vain kintereistä oli nahka puhki)
...ja tarjolle laitettu 200 geetä maksalaatikkoa kylläkin hävisi kotosalla about kymmenessä sekunnissa .

Lievässä lennossa...

Porukka kasassa...

Piipiti, piipiti pii

Olipas taas mukavaa aamustella ja herättää kaksijalkaiset...ne ei kyllä oikein diggaa mun nahkavekkariversioistani. Mulla kun on tapana istua sängyn viereen ja aloittaa piipitys (jota muuten teen aina ja varmasti kun jotain haluan...tähän täytyisi varmaan laittaa ääninäyte :). Sitä kun vetäisee viisi minuuttia, niin eikös ulostoimittajat jo könyä jaloilleen :)

Aurigosta nauttimassa

Kaksijalkaisilla tuntuu olevan joku pakonomainen tarve piipahtaa viikonlopuittain käymään maalla. Sehän ei meitä koiraeläimiä haittaa, sillä siellä yleensä pääsee vähän pidemmäksi ajaksi ulkosalle, ja useimmiten pääsee vielä heiluttelemaan jalkojaan ilman kaulapannan ja hihnan jarrutusta :) Tällä kertaa sääkin suosi, sillä eilinen raivomyrskytuuli oli jo jonkin verran laantunut ja aurinkokin oli piiiiitkästä aikaa kaivautunut näkyviin. Lumi ei vain ollut kovettunut, joten tälläkin reissulla homma meni kunnonkohennukseksi ja Saimin pitkien jalkojen kadehtimiseksi :)

Hieman hankea

Toista päivää on lunta tunkenut taivaalta ja mökkireissu maalle olikin syystä oikein mielenkiintoinen.
Kaksijalkaiset lähtivät meinaan vaihteeksi metsään...ja lumikengät jalassa, kun me setterit pöhrystimme samassa hangessa tassujen varassa. Alkureissu oli ihan kivaa, mutta jo "takametsällä" ryhtyi käymään pompun päälle.
Isäntä mittasi hangen paksuuden parista kohtaa ja se vaihteli 54 ja 60 cm:n välillä, joten ei ihme että yksi Kerttu oli korviaan myöten lumessa.

Lunta piisaa.

Äitee-Helmi ja Saimi saivat tällä kohtaa selvää etua kokoerostaan ja taisi noista aikain saatossa kertyneistä lihaksistakin olla jotain etua hankipompotteluun.
Onneksi emäntä sentään sai minua vahvistettua parilla pihlajanmarjatertulla ennen paluumatkan vetisen järvenlahden ylitystä, olisi muutoin saattanut veto hyytyä ilman saatua dopinkia...

Marjastajat

Pisin aika reissulla meni kuitenkin karvoihin kasvaneiden lumipallojen poistoon, jostain syystä tällainen brittiläinen kanakoira kun tuppaa keräämään kaiken lumen turkkiinsa ohikulkeissaan :)