Perrojen riemuna

Eilen, maanantaina, Frida-Perron emäntä täytti ikää ja minutkin oli kutsuttu kemuihin mukaan. Niinpä matkailin isäntäväen kanssa toiselle puolelle kaupunkia kyläilemään Fridan emännän vamhempien talouteen. Siellä pesii myös oma Perronsa, Maya nimeltään. Maya ei oikein riemastunut saapumisestani ja tarjoili heti ovelta alkaen sekä ääntä että hammasta. Sen verran raaka likka olen minäkin, että heittäydyin minäkin ääntelyyn ja irvailuun mukaan...ja Frida myös. Sitä ei juhlaväki kauaa sietänyt ja niin meitä vuorotellen säilytettiin portin takana (pitämässä edelleen mekkalaa), jotta emme sentään saattaisi toisiamme lasarettiin ja porsiliineja lattioille. Vasta vähää ennen poislähtöämme viimein laannuimme lattialle uinailemaan... Saattaapa olla, etten ole ensi kerralla kutsuttujen joukossa :)

Uudenvuoden evakossa

Jumalaton pauke ja räiske! Siis täällä maalla, jonne lähdimme heti aamusta pommi-evakkoon. Kotikulmilla onkin jatkunut tasainen jytke jo viime perjantaista alkaen, ovat tainneet vuodenvaihdepommittajat testata juhlajytkyjään aina sieltä asti, jotta tämän yön mäiskeestä varmasti tulisi ikimuistoinen :)

Päivällä täällä maalla sentään onnistuimme kunnon lenkin tekoon ja aivan loppureissusta isot likat saivat kirsuillensa jotain työtäkin, ainakin pussutus oli ensin melkoinen ja sitten laitettiin jalkaa toisen eteen...taustalla moksahtelevista paukuista ei ollut sitten minkäänlaista haittaa. Toisin on nyt iltasella, Helmillä ainakin, se kun sängyllä pötkötellessään ehtii ihmettelemään kovinta jytkettä, eikä sitten muuten ns. jonota riemuissaan ulos. Saimilla ja mulla tuollainen taustahäly hukkuu vielä kohinaan :))

Pentutapaaminen Mikkelissä

Pimeetä oli kun lähdettiin ja pimeetä oli kun palattiin...onneksi välillä oli ihan siedettävääkin (suorastaan valoisaa ja kuivaa) säätä, oli näet pentutapaamisen päivä!
Perilllä Mikkelissä kotikennelissä olimme puolen päivän korvissa ja ovelta meitä vastaan rynnistivät velimiehet Adam ja Diego...karmeen kokoisia jällejä! Onneksi myös Fiina-sisko tuli saman tein paikalle ja saatiin edes hieman tasapainoa porukalle. No, tarvittiinhan siihen vielä Afrikin, ennenkuin meillä likoilla oli painoa edes suunnilleen yhtä paljon kuin jätkillä. Tästä Katjan Zinnian kuvat -osoitteesta löytyy paali Fiinan emännän nappaamia kuvia pikku ulkoilusessioistamme. Nuo vanhat köntykset kuvissa (jos huomaatte) ovat Helmi-äiti ja Saimi :))
Meitin kameralla tapahtumasta sai ikuistettua lähinnä kovan vauhdin:

Pentue (5) Punavalkoisia Irlannisettereitä ohittaa kuvaajan...

Läskin polttoa

Tänäpänä kaksijalkaiset päättivät tehdä "aamulenkiksi" pikku retken. Niinpä isot setterit vyöttäytyivät valjaisiin ja juostoremmeihin, minun taas saadessani ympärille pehmovaljaan ja lieaksi Flexin (VIRHE!) ja matka kohti Tohlopin järveä alkoi. Järveltä jatkoimme seuraavalle, eli Tesomajärvelle ja sieltä "isolle tielle". Sen reunaa seurailimme hyvän tovin joskus ehkä saapuvaa talvea varten eritttttäin hyvin hiekoitetulla jalankulkuväylällä. Sitten metsän läpi vievää tietä Ylöjärven reuna-alueille, josta lopulta kotiin...
Kulku saattueellamme oli reipasta, mutta nykivää. Saimi ja Helmi vetivät ja minä nyin...suuntaan jos toiseenkin...ja jokaisen puun kohdalla harjoiteltiin takaisinkiertämistä :) Ilmeisesti kulkumme oli jollain tapaa rasittavaa, sillä kun isäntä ensin vei minua Flexillä ja emäntä Helmiä ynnä Saimia vyöjoustoilla, niin muutamaankin kertaan matkalla koostumusta vaihdeltiin. No, perille tosiaan päästiin, eikä matkalla edes satanut. Siitä huolimatta suihkussa meni hyvä tovi, kun kaikki matkalla turkkeihin jämähtänyt möhnä hierottiin pois...aika läimäre hienojakoista hiekkaa jäi lattiakaivon reunamuksille osoittamaan matkan pituutta. Loggerin kertoman mukaan reissulle kertyi pituutta 10,1km ja aikaa kulahti näppänen pari tuntia...ja taas oli nälkä.

Syönnin jälkeen odotti pikku unoset ja sitten vaaka, joka tällä kertaa näytti minulle 16,8kg.

Joulun aikaa

Isäntäväki oli päättänyt viettää kiireimmän joulunajan maalla. Siivoustoimet tehtiin lauantaina, minä autoin parhaani mukaan kuikkimalla ikkunasta ohikulkijoita ja tarkastamalla pöytäkuusen koristelun.

Neibörvatch.

"Marko Paananen"

Niinpä jo sunnuntaina piipahdimme pikakiekun mökillä. Ulkoilun ohessa töksäytimme patterit päälle, josko residenssiin saataisiin muutama aste lisää lämmintä mittarin näyttämään +3C:n päälle
...kun ulkonakin sentään oli +4C ;))
Paluureissu oli sitten pitkäveteinen ja kostea, sillä saimme istuskella auton takaluukussa yli kaksi tuntia isäntäväen "piipahtaessa joulutervehdyksellä" emännän tädin kotona.
Aatonaattona isäntä käväisi virkatehtävissään ja sitten illasta koukkasimme hautuumaan kautta (ei, emme päässeet sinnekään) mukavasti lämmenneelle mökille.
Yöpuulle kävimme puhataisiin (vielä) lakanoihin samaan punkkaan koko porukka (Helmi ja saimi viestittivät tällaisen olevan tapana maalla talvisaikaan). Saimi nukkuin yönsä huppukuurussa peiton alla tapansa mukaan :)
Aattoaamuna kiihdytimme liikenteeseen heti aamupuuron ja joulurauhan julistuksen jälkeen.

Puurojonossa...

Lenkillä sateisessa metsässä onnistuimme ajamaan lentoon jo puussa riekkuneen ukkometson! Kauhea mekkala! Paluureissulla pupu strippasi talvikarvansa kirmatessaan karkuteille. Jo julistetun joulurauhan vuoksi Helmi-äitee nappaisi pitkäkorvasta vain tukun turkkia Väinön isännän perhotarpeiksi :))
Käväistessämme hämärän laskeuduttua ulkosalla, äkkäsin keskellä tietä olevan auton ja oudon tyypin pitkässä parrassa ja punaisissa vetimissä lähestymässä sitä! Rynnistin kiivaasti kaksijalkaisten vastustuksesta huolimatta hyypiötä haukkumaan, kunnes herra (kuulemma joulupukki) sai minut vakuutettua vaarattomuudestaan.
Illalla natustelimme aattopäivälliseksi savulohta (vasta isäntäväen täytyttyä äärimmilleen) ja pääsimme saunomaan. Sitten meille jaettiin ikiomat lahjat, kolme per kärsä: poronselkää, pupunkorvaa ja pikkuluita...

Pukin näköinen tyyppi ojentaa paketteja...oikea on jo haukuttu.

Joulupäivän aamuna, lue puolilta päivin, onnistuin lenkillä seisomaan ohilentävää pyytä ;) saavutus sekin, mutta isäntäväki oli ylpeä! Taas satoi ja maa oli litimärkää.
Iltapäivästä palasimme kaupunkiin ja sisälepuuseen isäntäväen lähtiessä joulupäivälliselle. Juuri porukoiden lähtiessä pölähti myös Pohjanpystis-Väinö isäntäväkineen jouluilemaan provinssiin. Väiski jäi viettämään iltaa meidän seuraksemme ja kaksijalkaiset lähtivät evästämään mummolaan...
Kun kaikki viimein saivat seuraavana aamuna itsensä jalkeille, lähdettiin Tapaninpäivän kunniaksi ulkoilemaan porukalla. Down and Under tunneleineen ja lähiharju kauriiden nuolukivineen sekä pitkäkorvineen tarjosi meille koirille kunnon läskinpolttokeikan, ja heiluttelivathan nuo kaksijalkaisetkin siinä ohessa hieman kinkunturvottamia jalkojaan. Kun meidät sitten oli pesty ja kuivattu, saimme taas jäädä neljään Marttaan ja yhteen Pekkaan odottelemaan kaksijalkaisia takaisin reissuiltaan. No, palasivathan nuo ja Väinö väkineen lähti kohti pääkaupunkiseutua. Jotta koiratasapaino pysyisi sopivan korkealla, tuli Frida-Perro väkineen viettämään iltaa residenssiimme ja sain jatkaa edelleen jonkun muun kuin Saimin korvassa roikkumista ;)

Lauteilla

Meillä oli tänään saunapäivä. Oli kuulemma tarpeen kauhean joulusiivousurakan jälkeen...meillä settereilläkin oli aika rauhatonta, kun täytyi aika ajoin väistellä imurin suulaketta.
No, saunaan paineltiin taas koko porukalla ja kun siellä hetki oli karvaa kärvennetty, niin Helmi-äitee poistui vilvoittelemaan kellarin puolelle. Kaksijalkaiset ajattelivat Saimin ja minun lähtevän myös saman tein, mutta ehei. Emme lähteneet livohkaan edes isännän kiivaan löylynheittosession alta, vaan tovin kuluttua meidät jo toimitettiin kannettuna kellariin jäähtymään.
Kun kaksijalkaiset sitten olivat saunomisensa lopettaneet, käytimme Saimin kanssa tilaisuuden hyväksemme ja livahdimme siinä sivussa lauteille takaisin kuumasta naatiskelemaan. Harmi vain, että ovi jäi levälleen ja valot sammutettiin...emmehän me siellä sitten enää kauaa tarjenneet :))

Tänään oli muuten mittauspäivä. Vaaka näytti ennen ruokailua 16,5kg (ei siis juuri ole puuro jäänyt nahan alle). Korkeusmittarin merkki piirtyi 53cm:n korkeudelle, joten jonkinlaista kehitystä sillä puolella ainakin on ollut...

Kierrätystä

Isäntä sai eilen postista uudet lokarit polkupyöräänsä. Muovinsuikaleet oli ystavällisesti pakattu pahviaskiin, joten sain tilaisuuden hieman teroitella hampaitani laatikon kylkeen...

Lokariastia ROSE on entinen ja matkalla kohti uunia...

Ei mennyt tuokaan pakkaus kartonkikierrätykseen, vaan ajautui kämmen kokoisina kappaleina alakerran pesään lämpöä antamaan (kirj. huom: paremminkin sytyiksi)...

The Hunter

Hirveätä huutoa suon reunassa! Emäntä luuli varisten siellä tappelevan ja heti perään variksen joutuneen Helmi-äiteen saaliiksi. Minä siinä vieressä kuljin ja ihmettelin möykkää, kun siirryimme rivakasti kohti äänilähdettä...
Helmi näytti olevan ojassa, joten menimme vielä lähemmäs ihmettelemään ja silloin äänilähde paljastui juuri henkeään heittämässä olevaksi jänikseksi! Helmi oli bongannut ja pyydystänyt pitkäkorvan ja kuristi sitä maata vasten leijanan tavoin. Saalis taisi olla liian painava ravistettavaksi!
Meteli sen kun jatkui, kunnes mrs. Metsästäjä sai saaliinsa surmattua. Siihen ei emäntä ihan väliin ehtinyt, eikä siitä olisi enää pupulle olisi iloa ollutkaan. Niin painava pitkäkorva oli että Helmi sai oikein hetken sijoitella puruotettaan nostaaksensa saaliinsa ojasta. Reippaana metsäkoirana äitee toi saaliinsa emännän luo ja me Saiminkin kanssasaimme sitä nuuhkaista ennen maahanpanijaisia...ei tullut joulupupua siitä.
Illan Helmi oli välillä kuin maailman omistaja ja välillä kovinkin hämillään saavutuksestaan. Saas katsoa, kuinka puskapupujen vastaisuudessa käy :)

Jouluvierailu ja näyttelyilmoittautuminen

Pääsin emännän mukana tänään kyläilyreissulle...ainoana muuten meidän laumasta! Kävelimme reippaasti pari kilometriä kyläpaikkaan kerrostaloon ja perille päästyämme tervehdin talouden emäntää ja tytärtä oikein lämpimästi. Juuri kun olin naisväeltä saamaisillani kehuja hyppimättömyydestä, osoitin moisen käsityksen virheelliseksi :)
Kumma paikka tuo kerrostalo muuten, siellä kun kuuluu vähän väliä outoja ääniä. Tässä iän ja kehityksen vaiheessa ne ovat sitten vastustamattoman epäilyttäviä ja ansaitsevat niskavillojen pörhistelyä ja murinaa...kuten muuten kävelymatkalla tavatut oudot eliötkin. Esimerkiksi multasäkkejä aidan tyveen keskellä talveä tyhjentelevät omakotiasukit, jotkä vielä kohdallamme äityivät morjestelemaan!

Ilmoittauduimme sitten viimeinkin tuonne Lahden koiranäyttelyynkin (19.1.14), kun kasvattaja-Riitta viesti äiti-Helmi pentueesta paikalle saapuvan kokonaisen kasvattajaluokan. Heps, sehän onkin hauska päästä sisarusten kanssa kehään...ja eikun treenamaan asetettua seisontaa :)) Valitettavasti suuri ongelma tullee kirjavasta peltohiiriturkistani...ellei kuukauden aikana sitten satu ihmeitä.

Meillä on luvassa epävirallisempaakin pentuporukkapeuhaamista, sillä juuri ennen vuoden loppua olisi tarkoitus pitää meetinki Mikkelissä. Luvassa lienee sielläkin kauheeta mesomista!

Palloja poimimassa

Aamulla sateli sen verran lunta että pääsimme ihka-valkoiseen metsään seikkailemaan. Fridan isäntä kuskasi kameraa matkassaan, joten nyt voimme kuvallisesti esittää käsitteen lintukoira...tommonen mustakin tulee! nimim. äiteelle kade :))

Oikea lintukoira (äitee) leijailee kohti "saalista":)

...ja taas matkaillaan ylöspäin...

...näkyy se sentään tulevan alaskin :)

Hieno käännös alastulomatkalla ja jaloilleen lumeen.

Me oppitytöt jonotamme omia pallojamme... 

Puun raivausta rancheilla

Mökillä oli naapurin puolelta nyrjähtänyt koivu turvalleen pinon päälle... Me emännän kanssa metsään ja isäntä sahaamaan :)  Saavuimme sopivasti takaisin tantereelle, kun puu oli pätkitty ja heitelty takaisin tulosuuntaansa. Saimi sai saman tein noottia jäällä käynnistä ja jouduimmekin pikaisesti autoon pakatuksi...

Jo pätkäisty pinon-tuhojapuu.

Toisella "tilalla" meidät vastaanotti, mikäs muu kuin kaatunut puu. Seija-myrskyn rasittama suurkuusi oli nitkahtanut parkkipaikan päälle ja melkein tukki tien. Onneksi sentään latva oli jäänyt auton korkeuden verran tien yläpuolelle.  

Tientukepuu ennen käsittelyä.

Patrullimme ei kuitenkaan tullut tuon puun takia paikalle, vaan jo Einon kaataman tientukkeen vuoksi. Isäntä kaivoi Patnerin autosta ja jouduimme istumaan takaluukussa sahauksen ajan, onni, me kun ei äiteen kanssa erityisesti digata konesahan ääntä..

Liiterinlinttaajapuu.

Onneksi saimme vedellä sahauksen jälkeen kunnon juoksu-sessiot, oli nimittäin kohtuuhyvät riistatuoksut läänillä :) Tuonkin tientukepuun juurakon alle oli kiva kaivautua tutkailemaan pupujen talvijemmoja. Valitettavasti isäntä laukaisi sittemmin senkin hienouden puun pätkäisemällä.

Kaatuneita puita tuli tutkailtua lopulta enemmänkin, sillä niitähän piisasi Einon, Oskarin ja Seijan jäljiltä melkein kymmenen!

Juurakkojen tutkailu (ja illan saunominen) on rankkaa puuhaa, sillä nyt unu maittaa, vaikka Frida-Perrokin on kylässä :)

Kerttu, puali vee

Tänään tuli siis 6kk täyteen tällä Red Fellow's Summersecret Adelella ;) Juhlan kunniaksi jouduin käymään vaa'alla (16,3kg, vain) ja säkämittarissa oven karmin vieressä (51,5cm, vain ;(
Onneksi sentään sain kunnon synttärilahjan :))

Juhlavieraat jonossa, tarjolla mustaa ja maksalooraa...

Jälkkäriksi vetäistiin jätskit alta aikayksikön...

...vaan hyvää joulunodotusta kaikille, toivottaa juhlakalu!

Ai niin, unohdettiin mainostaa...

Meillähän juuri loppuivat syksyn kurssitukset ja vaihteeksi myös fyssarikäynnit, mutta yhden rikkonaisen takajalan, ehden etujalan ja yhden irronneen lonkkanivelen kuntoutustuloksia piti muistaa kehua. Eli painukaapa jäykän koiranne kanssa Kirsin vaivoiksi Koirakuntosalille Tampereen Nekalaan!
Täältä löytyvät puljun kotisivut ja ilmoittautumislomakkeet yms.
Suosittelijoina fysioterapian puolelta Punavalkoinen Irlannisetteri-äiti Helmi-Orvokki, Punainen Irlannisetterinarttu Saimi ja porukan jatkeena minä, Kerttu, joka olen vieraillut nyt parin kurssin verran Vesilahden treenitiloissa :))
...kattokaa kuvia meistä tuosta alta.

Viimeistä päivää Vesilahdella

Sitä sitten käytiin heittämässä viimeinen keikka (tänä vuonna) Vesilahden "koulutuskeskuksessa". Matkassa oltiin Helmi, Kerttu (mää), isäntä ja Fridan isäntä -kokoonpanolla. Fridan isäntä otti meistä muutamia kuvia:

Mitäs tehtäis?

Kieputaan siis...

Paistetaan särkeä?

Palloillaan?

Poimitaan nameja pallomeressä?

Poimitaan nameja pallomeressä porukalla?

Tai ainakin odotellaan nameja...pallomeressä.

Kieputaan tunneleissa?

Istutaan tarkkana?

...tai ainakin uhkapelataan :))

Pirkanmaan settereiden pikkujoulut

Hirveellä kiireellä ja suurella ahtaudella (neljä koiraa ja viisi ihmistä) ensin tiputtamaan puolet porukasta pois ja sitten samaisella Fridan isäntäväeltä lainatulla autolla Haralan harjulle viettämään Pirkanmaan settereiden pikkujouluja!
Ehdimme paikalle sopivasti ensimmäiseen skabaan ja minä pääsin ekana meidän laumasta nakkipolulle. Homma meni ihan mukavasti, vaikka en palkinnoille päässytkään, sillä aikaa meni noin 13", palaset kun olivat niin tuhdin kokoisia, että niitä piti hieman mutustella. Helmi-äiteellä kisassa vilahti melkein minuutti ja Saimi ei suostunut syömään ensimmäistäkään nakin palasta!
Voittajaksi selviytyivät Lucky ja Ringo (IRWS-herroja), jotka selättivät radan näppäisessä kahdeksassa sekunnissa :)
Sitten kipaistiin pikku kilpajuoksut. Alkukarsinnoissa Helmi peittosi Saimin ja minut ja loppukilpailussa Hempu oli kolmas, heti jo mainittujen Luckyn ja Ringon jälkeen. Jostain syystä loppukilpailuun ei saatu kiinni ainuttakaan punanuttua :))
Seuraavana oli vuorossa tavallinen metsälenkki, jonka ajan sain vähän väliä hätistellä kimpustani yhtä punaista. Se halusi jostain syystä päteä minulle ja roikkui alituiseen kintereissäni kiinni. Ällö tyyppi! No, en kuitenkaan vetänyt inhokista hernettä nenääni vaan juoksentelin reippaasti muiden matkassa aina kun pääsin kiusankappaleesta eroon. Helmilläkin oli innokas ihailija, Lucky meinaan. Se halajaisi sänkyhommiin Helmin kanssa aina kaikkialla, nyt vastakaikua lähentymisyrityksiin ei kuitenkaan tullut, vaikka Helmi melko pitkään jaksoikin flirttailua sietää. Kun sitten ryhdyimme makkaran paistoon oli Helmin mitta täysi ja se pisti jäpikkään ruotuun. Lucky keksi sitten madella parin metrin päähän ja laulaa rasittavia serenadeja ihastukselleen :)
Makkaran paistopuuhat tuoksuivat sairaan hyvälle, mutta minä jouduin Saimin kanssa auton takaloosteriin nuotiokaranteeniin parhaimman kärvennyksen ajaksi. Siitä suivaantuneena tarkastelin Helmin palkintopussia ja Saimin vastaavanlaista arpajaisvoittoa auton takapenkillä selkänojan yli kiivettyäni. Siitä ei sitten kehuja herunut...

Ollaan päästy pannasta makkarajonoon...

jopa minä...

Meidän lauma makkaranuotiolla ja oikealla Helmin ihailija nro.1 (Lucky).

Kaiken kaikkiaan, suurkiitos hienosta pikkujoulusta järjestäneelle taholle!

6.12. bileet kotosalla...

Hei kato ny puusilmä, millaset kuteet tolla rouvalla on...

Noh, ei saa tuolla tavalla arvostella...;))

ja muuta yhtä ylevää lausuilimme synttärivierasporukalla sohvalla lötkötellen ja Itsenäisyyspäivän juhlia seuraillen. Päivä on mennyt Väinön kanssa temuten ja sen isännän synttärivieraita odotellen ja illan ratoksi oli (kuulemma) erittäin tavanomaiseen tapaan seurattavana maamme kerma. Sehän ei minua enää oikeastaan alun jälkeen kiinnostanut, sillä pisti nukuttamaan. Olihan sitä jo tullut remuttua...

Julhlavalmisteluita

Joskin vaatimattomia sellaisia. Joka tapauksessa iltamyöhällä saapui Espoon porukka, eli Väinö-pohjanpystykorva isäntäväkineen. Huomenna kun olisi tarkoitus juhlia sekä Väinön isännän syntymäpäiviä että tätä kylmää ja pimeää maata :)

Semmonen tavallinen päivä

Pari kertaa pidemmällä lenkillä uhoamassa vastaantuleville koirille ja sit harjaa jyrsimään illan pimetessä :)

Seistään sitten...Airbus A320, kana ja varpunen

Emäntä lähti Helmi fyssarikuskuulle puolilta päivin ja minä jäin Saimin kanssa kotosalle aikaa kuluttamaan. Tunnit matelivat sen verran verkkaisesti, että rievoin ajan kuluksi pissapaikkani (se, jossa pitää käydä kun ei enää jaksa pidätellä) fyllit pitkin kämppää. Onneksi isäntä tuli yllättäen hieman normaalia aiemmin töistä ja koppasi meidät elukat pykäläänsä ulos.
Saapastelimme sitten harjua pitkin Lielahteen ja laskeuduimme ihmisten ilmoille rautatietunnelin tietämillä. Juuri siinä ylitsemme ujelsi Raikkarin Airbus ja minähän vetäisin asennon, eli terhakan seisonnan, olihan meinaan ISO lintu! (kirj.huom: juuri laskeutumassa)
Syy outoon reitinvalintaan selvisi heti metallitirpan häivyttyä yltämme. Vastaamme näet saapasteli Helmi ja emäntä kauppareissultaan. Autonkin olivat jonnekin hukanneet matkallaan...pajalle?
Paluumatka tehtiin samoja jälkiä ja melkein kotona pääsimme viimein, naapurin emännän kutsumana, ihmettelemään pihaan parkkeerattua työmaakoppia. Oven takana pötkötti seitsemän kanaa ja yksi kukko! Taas oli aika ottaa pienet kanalinnun seisonnat. Koko porukalla, vaikka Saimi ei kovin kauaa ollutkaan kotikanasista kiinnostunut :) Me taas Helmin kanssa oltaisiin vallan mainiosti jäädä päivähoitoon kopin ovelle, niin reppavat linnun tuoksut ovenrakosista tulvehtivat!!
Kun kaulani oli venynyt muutaman sentin, suostuin lopulta siirtymään kiskojain kannoilla viimeiset metrit kohti kotia. Vielä sentään ehdin värkätä pikku seisonnat varpusparvelle orapihlaja-aidassa...kaiken kokoisia lintuja sitäkin on :D

Seuraa...seis!

Päivän agendana Vesilahden tokoiluissa oli seuraaminen, luoksetulo ja seis. Oltiin taas, maanantain tapaan, Fridan isännän, oman isännän ja Saimin kanssa tallin ylisillä treenailemassa. Ohjaajana oli vanha tuttu Maija eli loppukesän jumppamaikka (se oli silloin, kun olin ihan pentu ja voitin kaikki isot koirat loppukokeessa :))
Tällä kertaa rastit olivatkin hieman haastavampia, ei niinkään seuraaminen, eikä luoksetulo, mutta tuo seis oli ihan mahdoton. En oikein päässyt jyvälle koko touhusta vielä tällä kertaa (Saimi perhana osasi tuon ihan hyvin :( , mutta eiköös tuokin vielä joskus selkene...
Näiden tokoilujen jälkeen saimme taas vaellella tunneleissa, kiipeillä palloille ja harjoittaa älyämme pelaamalla. Ja kävinhän minä taas pallomeressä melskaamassa, Saimi ei muuten vieläkään ihan uskaltanut sinne mulimaan. Mikä lienee sitä pelottaa tuollaisessa lirularu-altaassa :)

Mittauspäivä

Olipas aamusella hauskaa rypeä lumessa, sitä kun oli pudottanut muutaman sentin yön aikana lisää. Ei sitä nyt maassa sentään vaivoiksi asti ollut, mutta olipahan kaksijalkaisilla hieman lumitöitä oikein kolan kanssa.

Sen kummoisempaa ei tänään oikein sattunutkaan, oltiin meinaan pääasiassa pötköllämme sohvalla isännän kanssa. Hiihtokisoja töllöttämässä. 

Illalla oli sitten viikkomittausten aika ja vaaka näytti nyt 16,1kg. Säkämittarin viiva ei oikein tuppaa nousemaan oven pielessä. Nyt raapustus jäi 50,3cm:n korkeudelle.