Mää ja hirvi

Ei kuitenkaan lammas ja hirvi :) meirän kotonapäin sanotaan nääs mää, kun tarkotetaan itteensä...Mää siis sain hirven emännältä tuliaisiks Wuffista. Samaltak keikalta tuli myäs narupallo, joka seki on iha mukava, mutta hirvi on parempi! Sitäpaitti se on samallainen ku Helmi-äiteeh hirvi kun se oli piäni.
Ohessak kuva musta ja hirvestä:

Mää ja hirvi pihatöissä.

Valjaskaupoilla(kin)

Häntä oven välissä ei mieltä ilahduta, onneksi onnistuin tunkemaan sapani vain saranapuolen väliin ;) sattui, mutta vain hieman...ja emäntää surkututti.
Iltapäivästä mentiin sitten porukalla isäntää vastaa työmaalle. Siinä odotellessamme jahtasimme järven sorsia ja kun isäntä viimein saapui ja innostui heittelemään minulle keppiä järveen, niin enkös minä mennyt ja uinut kepakon lutakosta! Eikä ollut kuin vähän kylmää...sen verran, että onnistuin värjötellessäni jäämään isännän jalkoihin. Nyt ei onneksi sattunut.
Turkki kuivi kivasti metsän kautta kiertäneellä paluumatkalla, mutta Saimi onnistui nyt törmäilemään. Puun yli hyppy kun laskeutui suoraan toisen, katkenneen, puun tyveä päin. Ja taas sattui, ainakin hetken ;(
Kotosalla suihkuttelun (taas kastuttiin) ja säämiskäkuivauksen (tosi tehokas!) jälkeen onnistuin kiipeämään sohvalle, josta sitten putosin ja satutin etujalkani...hienoa, onneksi pikku puhallus auttoi :)
Sitten otsikon aiheeseen eli Mustiin ja Mirriin, josta sain ihkatuoreet "Ratia-valjaat" ja "Ratia-pannan"...punaiset tietenkin ja hieman pieneksi jääneitä entisiä sopivammat. Mini-koko näyttää olevan taaksejäänyttä elämää. Action-iltapäivän lopuksi pääsimme treenaamaan koko porukalla kivipiira-namien motivoimina  yhteiskunnassamme tarvittavia välttämättömiä taitoja...hyvin meni.
Nyt nukkumaan!

Maanantaimittari

Päivän puntarointi osoitti painoksi 13,8kg ja säkämittaus tuotti tulokseksi 47,5cm...pientä kasvua sentään, vaikka viikko menikin Väinön kanssa päättömästi remutessa. Tänään Väinö tultiin sitten noutamaan takaisin etelärannikolle. Sen isäntäväki oli kotiutunut tHaimaasta eilen ja kieriskeli jo tänään niin synkän ikävän kourissa, että Väinön isäntä piipahti sen hakemassa. ...onpa täällä hiljaista :))

PS. Täti-Saimi kävi eilen setteriagilityssä! Ei tainnu paljon osata (jaa, kuulemma osasikin, muttei ollut kovin innostunut) :P

Uimakoulussa äitin kanssa

"Tampereen Koirauinti" luki plakaatissa talon seinässä. Löysimme oikeasta osoitteesta ja isosta mainosplakaatista huolimatta paikalle "takakautta". Seutukunnan setteristit, Netta etunenässä, olivat löytäneet seisoville lintukoirille sopivaa tekemistä, eli uintia sisätiloissa, ja varanneet tänään melkein koko illan kolmen setterin ryhmille/puoli tuntia.
Me mentiin paikalle kokoonpanolla isäntä, emäntä, minä ja äiti-Helmi. Ennen mesomista moikkasimme jo lutakosta nousseita setterikavereita (Helmin kavereita viime yhteislenkiltä...ihan ok). Sisällä menimme ensin strippaamaan ja sen jälkeen suihkuun pesulle. Seuraavaksi etsimme sopivat uimaliivit (ne tietysti osoittautuivat olemaan väärää kokoa) ja kiipesimme enkku-Tarmon kanssa estradille.

Altaalla suihkupuhtaana.

Tarmo meni ensin vesiin ja sitten Helmi ja viimetteeksi minä.
Mun uintini oli enempi sellaista hullun hevosen mekastusta hirveällä mulskutuksella ja hädällä. Niinpä jouduin heti ekan mulinnan jälkeen säätöön ja vaihtamaan uimaliiviä pienempään. Uudella yrityksellä ohjaaja sai minut paikallaan pitämällä uimaan ns. oikein, mutta heti kun piti vedellä ilman jarruja, nousin miltei vedestä ylös kun huidoin niin hirveästi :)
Pikkuisen meni häpeän puolelle, kun Tarmo ja Helmi vetelivät tyynen tyylikkäästi itsensä puhki allasta ees taas kauhoen...

Suurmeloja Helmi-Orvokki

No, onneksi sekin "hyvä" loppui ajallaan ja pääsimme suihkun kautta kotiin tärisemään (minä vain). Emännälle tarttui kassalta lähteissä vielä mukaan parit ihmesäämiskät suoraan Kiinasta. Yhdellä mokomalla lappusella pystyi kuivaamaan kaksi koiraa niin että slurp vain! Ehkäpä ostoksille löytyy käyttöä nelijalkaistaloudessamme :))

Kotidentisti

Emäntä sai innonpuuskan ja tunki näppinsä suuhuni. Sitten se vemputteli toivorikkaasti kulmahampaitani suuntaan jos toiseenkin ja huomasi vasemman alakulmurin jo liikahtelevan, vaan muut sen kuin jäpittivät tiukasti paikoillaan...

Edeltäjälläni Kaisalla kulmurit menivät hieman väkivaltaisesti vaihtoon heti marraskuun alkupuolella, joten sitä perua mulla taitaa kulmiin vaihtua hampaat vasta ensi kuun lopulla. Minä kun olen ollut Kaisaan verrattuna aina vähintäänkin jälkijunassa :)

Lehtikeisarinna

Joku Hearst oli kuulemma lehtikeisari. No, sitten minä olen lehtikeisarinna :) Onneksi lumet sulivat pois ja tuuli on pysytellyt mukavan navakkana, olen näet voinut jatkaa mieliharrastustani, eli lehtien poimintaa! Syksyn aikana olen kehittänyt lajin huippuunsa ja esimerkiksi osaan jo katsoa, millainen auto ja vauhti pölläyttää parhaiten lehdet lentoon, jos tuuli ei piisaa...koirakouluttaja Mika totesikin tänään tunnilla isäntäväellä olevan sarkaa poistaessaan tätä epämiellyttävää (?) addiktiota. Jos minun himojani vertaa emännän Candy Crush-maniaan, niin eihän tässä olla samalla planeetallakaan ;))

Lehtikeisarinna Adele (Kerttu siis).

Suurkoppari

Wau! Sain tänään kunnon propsit käpyhaukkana toimimisesta! Kehuja pukkaa, kun nappaa ilmasta kiinni sinne tänne heiteltyjä käpysiä tahi tikkuja. Meitin laumassa taito on äiti-Orvokilla ja nyt siis myös minulla. Saimi kun tuppaa saamaan kamaa kiinni heitosta enempi munkilla :) Se on sinänsä kumma, sillä esiäitimme (tässä taloudessa), punainen irkku Melli, otti suorastaan nerokkaasti kiinni minne tahansa tuiskittuja käpyjä...
Propseja sen sijaan ei kolahtanut "metsälounaastani". Käry kävi hetimiten nuoleskellessani suupieliäni tyytyväisen näköisenä polun reunassa. Kuulemma (oli eka kerta, joten EN voinut tietää ;)) ihmiskakkosten nauttiminen ei ole sallittua!

Dobberiylläri!

Illan pisulenkin paluumatkalla rouskutti erään talon pihassa joku hurtta. No, mehän Väinön kanssa heitetettiin sille vastaushaukut ja eikös se ottanut ja rymistellyt pihojen läpi meitä moikkaamaan. Niinpä talon pihan poikki loikki jumalattoman suuri Dobermanni meitä kohti. Emäntä vei siitä isommat piskit kotiinpäin, mutta tämä nuori karkulaisneiti halusi leikkimään meidän pienten kanssa. Siinä sitten nuuskuteltiin ja pörhisteltiin ja poukkoiltiin paikalla isännän odottaessa dobberin mäessä huhuilevaa omistajaa noutamaan koiraansa. Vaan eipä likkaa kuulunut ja pöhkö Dobermanni juoksenteli tiellä meidän ja ohiajavien autojen väliä. Siinä oli autokuskeilla ilo jarrutella ja väistellä moista eläinkuulaa! Koska karkulaista ei tultu noutamaan, niin isäntä veti meidät kotiin ja samalla dobberineiti tuli ohessa. Isäntä ajatteli pyydystää ja toimittaa dobberin sitä huhuilleen naisihmisen luo heti kun mut ja Väinö oltiin saatu sisätiloihin ja irti remmeistä. Elukka oli sillä välin kuitenkin jo kadonnut jonnekin. Toivottavasti sentään kotiinsa :)

Puuhommissa

Isäntäväki raivasi mökkitontilta pikkupuita ja yhden isomman koivunkin. Niiden oksista kertyi kiva saalis minun ja Väinön kuljetella pitkin pihoja...siinähän siivoilevat :) ...ja sillä välillä me remulit ehdimme kaivautumaan naapurin peltoon myyrien perään ja haukkua toisen naapurin lyttyyn. Sen omalla pihalla tietysti!

Neljän viuhka

Kaupungissa taas, ja aamulenkki suolle koko laumalla! Oli siinä isännällä asennoitumista rauhalliseen etenemiseen, kun kaksi vähemmän maailmaa ja kuria nähnyttä pikkupiskiä kiersi talutintaan vaihtelevalla taajuudella isännän jalkain taitse ja kaksi jo kaiken kokenutta senioria veti tavallisen tasaisesti kohti "vapautuspistettä" (eri kuin palkkapiste:).
No, pääsimme kenenkään jäämättä auton alle (isännänkään) pääsimme ulkoilutantereille, eikä kaksijalkainen ohjaajammekaaan menettänyt matkalla täysin hermojaan...
Itse ulkoilutapahtuma ilman kytkyeitä sujui kitkatta ja paluureissulla köysistö pysyi yllättävän hyvin isännän hallinnassa. Niinpä viuhkamme toimi jo aivan siedettävästi iltapäivän "kaupunkilenkillä" isäntäohjattuna.
Illalla sitten suhautimmekin takaisin maalle heti kun saimme emännän mukaan jatkamaan keskeytynyttä syyslomaamme...

Mittauksia

Päivän puntarointi tuotti tulokseksi 13,3kg...minä olin ainoa, joka oli kasvanut :)) Helmi-äiti näet painoi 24,4kg ja Saimi 26,1kg. Pientä kulutuksen kasvua siis kummallakin.

Säkäkorkeusmittarin viiva oli nyt minulla 44cm:n noin-korkeudella.

Myyriä poimimassa

Aamulla pakkasta oli reippaan hiveästi, eli kahdeksisen astetta. Järvi oli kilahtanut yön aikana jäähän ja joutsenilla oli hieman ongelmia "avannon" teossa...joskin onnistuivat puuhissaan.
Olimme saaneet porukalla hieman paremmin unen päästä kiinni, joten aamureippailu (siis varhaispissien ja muiden pikaulkoiluiden jälkeinen oikea ulostautuminen) lähti etenemään heti virkeästi.

Tässä ollaan Väksyn kanssa kyntopeltoa tutkimassa.

Tarkoituksena oli mennä reuhkaamaan eilen tutkitulle sänkipellolle, mutta puihin meni yritys: pellolta kuului epäilyttävää älämölöä, emmekä uskaltaneet mennä tutkimaan hirvimiesten passipaikkojen tarkkaa sijaintia.

Niinpä jouduimme tyytymään hieman lyhennettyyn ulkoilusessioon ja aikaa jäi kuin jäikin esimerkiksi kaivautua mökkinaapurin peltoon (taas Väinön kanssa) myyriä poimimaan. Vaikka tuoksina oli kova ja yritys samalla tasolla, tuloksena oli minulle vain kurainen kuono. Jostain syystä Väinö ei itseään saanut sotkeutumaan, sillä on joku halvatun Teflon-turkki ;)

Myyrän (hyvä yritys) poimijat potretissa.

Tämän kertainen maalla olo päättyi tänään jo iltapäivästä, sillä vanhemmat likat ja kaksijalkaiset lähtivät samoilemaan seudun muiden setteriden kanssa Hervannan aarnikaseikkoon. Meidät hieman pienemmät jätettiin kotiin lepäilemään...tosin murtauduimme olohuoneeseen huonosti kiinni olevan keittiön oven kautta ja tönäilimme alarappuportit sijoiltaan ihan noin ajankuluksemme :))

Lumilenkillä

Yön jälkeen tuli aamu ja aamun jälkeen aamiainen ennen lenkkiä (totta kai hyvissä ajoin ennen ulkoilua, täytyihän auringonkin ensin hilautua taivahalle). Lenkille hilpaistiin koko kuusikolla pitkin suon reunoja ja kohti "puolukkakallioita", hieman siinä samalla tutkailtiin jouduttaisiinko hirvipassiin saaliiksi, vaan onneksi olivat kiväärimiehet tällä erää muualla. Niinpä talsimme kaksijalkaisten kuusi kilometriä ihan omalla porukalla kelistä nauttien...

Koulupäivä

Olipa Koutsin piha eilen illalla jäässä! Hyvä ettemme lipaisseet oikopäätä turvallemme autosta ulostautuessamme... Pikaisen pissiyritykseni jälkeen isäntäväki ja minä luovimme edellisen tunnin lopettaneiden lomitse harjoitushalliin, ja auton takaluukkuun jäivät mieltään osoittamaan Helmi, Saimi ja Väinö. Onneksi takaluukun väkeä oli noin runsaasti, tarkenivat meinaan paremmin normaalia runsaammin lämmintä ilmaa hönkimällä :)

Treeneissä mentiin taas perustemppuja ja siinähän ne sujahtivat "iltapalan" merkeissä, niissä kinkereissä kun aina saa makiaa mahan täydeltä. Session jäljiltä suikkasimme maalle viikonlopun viettoon. Asumuksella oli pahuksen pimeää ja jäätävän kylmää. Niinpä äkkiä patterit päälle ja pökköä pesään ja heti neljän tunnin kuluttua olikin jo lämpöä melkein 20C. Siinä lämpötilan nousua odotellessa katselimme tulta pesässä ja toisella silmällä telkkaria peiton alla maaten. Ei paha. Yöllä residenssiin tunkesi taas muutama ampiainen jostain salaisesta kulkuaukostaan ja ne sitten häiritsivät olemassaoloamme aina aamuun asti...

Lisää Caniksia

Nyt meitä on jo neljä...kun tuo Väiski tuli hoitoon isäntäväkensä tHaimaan reissun ajaksi.

Namujen kyttääjät...

Ensi lumi...eli IHAN ensimmäinen lumi

Yäk! Maa on ihan valkoinen ja samaa nöyhtää tulee koko ajan lisää taivaalta. Jalat luistavat ja turkki kastuu :( Iltapäivän lenkki harjuun oli vain siltä osin mukavaa, kun isäntä heitteli minulle pari lumipalloa. Niitä sentään innostuin noutamaan ja vielä erheessä jyrsimään...tuli vain vielä kylmempi.

Kylmänkostea Kerttu ;)

Onneksi sentään pian päästiin takaisin kotiin ja emännän pyyhkeeseen pelmuutettavaksi. Melkein kuivaturkkisena kipaisin ensin laappimaan karvaa mattoihin ja sitten laappimaan voilla terästettyä muonaa kitusiin ennen pikku unosia...

PS. Postilaatikosta löytyi lumisateesta vettynyt kirjekuori ja sen sisältä tosi vaikauttavan näköinen rekisteröintitodistus minulle! Nyt ei kun näyttelyihin ilmoittautumaan...jos vielä jostain turkin saisi :)

Alaskan Husky ja oudot kärryt

Melko pimeää on metsässä näin myöhemällä syksyllä aamuseiskalta. Emäntä matkaili vaihteeksi jo varhemmin piäkaupunkiin työjelemään, joten isäntä sai toimittaa meidät kedolle hämärän hyssyssä (runollista, mutta tosiasiassa oikeasti oli PIMEÄÄ).
Suuntasimme suolle ja siellä päädyimme kompastellen (isäntä) kevyen liikenteen väylälle uimarannan tietämille. Siinä isäntä vihelteli meidät kokoon taluttimiin kytkettäviksi, kun yhtäkkiä outo laite suhahti paikalle kovaa vauhtia. Isäntä tunnisti oikopäätä vanhemman herrasmiehen, jolla on Alaskan Huskyvetoinen pyöräkärry. Husky veti isäntänsä kanssa liinat kiinni kohdallamme ja minä pääsin moikkaamaan tuota treenattua vetokonetta (Huskya siis, ilman lupaa, tietty). Siina samalla isotkin likat sitten pääsivät haistelemaan sekä koiraa, että kärryä. Sekä koira, että isäntä olivat varsin joviaaleja veikkosia ja tervehdysseremonioiden jälkeen jäimme keteellisina katsomaan perään, kun pari lähti jatkamaan 20km:n aamulenkkiään...

Maalla, Inssiä moikkaamassa

Kiva syyspäivä, päästiin emännän pykälässä sen serkun mökille remuamaan. Siellä meitä lintukoiria olikin sitten jo neljä, ja vielä yksi puuttui! Alkuperäisasukkaiden koiramaailman edustajat ovat näet bretoni ja se nyt ihan oikeassa kodissa Lounais-Suomessa isännän seurana makoileva punainen setteri Ella :)
Inssi-bretoni on tosi mukava koira, se kun on ihan minun kokoiseni (tai ainakin noin suunnilleen) ja niinpä me sitten remusimme enempi keskenämme Äiti-Helmin ja Saimin kadotessa vähän väliä horisontin taa jotain etsimään...

Setteri on seisova lintukoira :)

Meritähti oon...

Outo lempinimi, eikö? Sellaisen ansaitsee kyllä helposti vetäessään kiivaasti taluttimessa maha maassa ja jalat sivuilla sohien :) Isäntäväki kypsyi ihan kiitettävästi vetoeläimenä olemiseeni eilisiltana ja tänä aamuna, joten lenkit ovat olleet melkoisen "ohjattuja".

Siivottu esitys meritähdestä...vetoa vain 50kpN

Pääsin kuitenkin iltapäivästä hieman pidemmälle pissikeikalle pihamaalle, joten sain kulutettua ainaskin puoli tuntia vaahteran lehtien metsästykseen keskellä tietä, ennen kuin isäntä viimein poimi minut talteen matkan jatkumista odotelleiden autojen edestä. Naapurin pariskuntaakin hieman nauratti, kun meikä vain käkki keskellä katua vaahteran lehti suussa uutta odotellen, autoa lainkaan huomaamatta :D

Armotontaaa menoaaa...eikun vetoa

Sinne häipyivät emäntä, Helmi ja Saimi, kun jäimme isännän kanssa "rauhoittumaan" portin pieleen. Tämän harjoituksen tarkoituksena on saavuttaa zen-mäinen tila, jossa koirakko saavuttaa täydellisen yhteyden ennen liikkumista. Hah! Meikä vetäisi heti kierrokset punaiselle, joten niiden laskeminen edes moottoritievauhtiin sopivaksi vei hyvän tovin. Kun viimein päästiin liikkeelle (tosi asiassa liian pian, mutta eihän tähän koko päivää voi tuhlata, eihän?) kulku oli meininkiä veto, pysäys, veto pysäys, veto, pysäsys, jne...kunnes pääsin metsässä irti.
Palattuamme lopulta tältäkin, harjoitushidastelua lukuun ottamatta hauskalta, lenkiltä kotiin, jouduimme koko lauma vaakaan. Tulokset olivat seuraavanlaisia:
Kerttu 12,4kg, Helmi-Orvokki 24,5kg, Saimi 26,5kg (isot likat ovat hieman keventyneet ja minä vastaavasti kasvanut :)

Pentukurssi alkoi...

Ja ohjaajakin vaihtui mieheksi. Samaten koko kurssiporukka on eri naamoja kuin leikkikoulussa. Nyt laumaan kuuluu kuuro Australian karjakoira, Berni, Sheltti ja joku Bernin näköinen, mutta musta-valkoinen pökäle ;) Me ei paljon toisiimme tutustuttu, vaan treeniä vedettiin ihan tosissaan, joskin rauhalliseen tahtiin. Pikkuisen otti voimille tuo ympyrän kulku muiden koirien kehän sisäpuolella noin aluksi, mutta kun isäntä nosti leukaa ja pisti paremmin raviksi, niin homma meni paremmin.
Lopuksi isäntä erehtyi vielä paljastamaan meidän perheen setterilauman koon ja lievät vaikeudet liikkua hallitusti koko viuhkalla ja sai tietysti odotetut ohjeet kuljeksia koira/kuski...siinä sitä onkin rastia kerrakseen.

Lehdenmetsästystä

Isäntäväki ei ole aivan yhtä innostunut kuivasta syyspäivästä, kuin voisi odottaa. Siihen lienee syynä eräskin pieni puna-valkoinen lintukoira, joka on ottanut elämäntehtäväkseen poimia kaikki ohilentävät puunlehdet! Minun kanssani saakin olla haukkana liikennöityjen väylien lähellä, sillä niillä ne lehdet pääsevät parhaiten lentämään ja nelivetoni on kehittynyt aimo harppauksin...

Kerttumittarin näyttämiä

Extrapikaisen mökkireissun jäljiltä olikin taas vaa'ituspäivä...mökillä käväistiin peräkärryn noudossa ja samalla nykäistiin eilen virtoihin jäänyt patteri irti seinästä sähköä kuluttamasta. Ja päästiinhän me tietysti taas oikealle metsälenkillekin; Helmi pölläytti jopa teeren lentoon kuusen alaoksilta. Teeret ovatkin meille seisoville lintukoirille hieman haasteellisia, sillä useimmiten ne killuvat puissa ja lähtevät vielä lentoon tosi herkkään...
Niin, se punnitus ja säkämittaus: vaaka näytti urheilullisen viikonlopun jäljiltä 11,7kg ja säkämittariin ovipieleen piirtyi viiva 41cm:n korkeudelle.

Kaakkurilammella, minä ekaa kertaa...

Päiväretki saatiin aikaiseksi vasta puolilta päivin, ensin kun seurusteltiin "pullajoutsenten" kanssa rantalaiturilla. Niitä oli neljä, joista kaksi oli meikäläisen ikäisiä, vaan vietävästi isompia (ehkei sentään painon puolesta...kirj.huom.). Me sitten tiirailtiin niitä viiden metrin päästä, kun ne söivät kaurapuikuloita hyvällä ruokahalulla.

Pullajoutsenet ja punavalkoiset.

Lampiretkellä oikaistiin reittiä ensin hakkuuaukion reunan kautta ja vetäisin siinä ohessa melkein onnistuneen loikan ojan yli.

Tämä ei kanna aivan perille...

Sitten tunkeuduimme läpitunkemattoman pusikon läpi jättiläishaavoille

Aina pitää olla sylissä :(

ja sieltä peltotreeneihin viereiselle sängelle

Sängellä.

ja lopulta kuuluisalle Kaakkurilammelle.

Kaakkurilammen turpeilla.

Kun olin jo ihan puhki (isäntäväen mielestä), suikkasimme takaisin, taas "oikoiseen", kynnetyn pellon yli (siistiä), sitten olimmekin jo melkein mökillä. Ihan piha-alueen läheltä sain vielä kirsuuni lehtokurpan sulotuoksun ja tämähdin seisontaan...kunnes isäntä mitään huomaamatta lontusti melkein linnun päälle ja laittoi sen lentoon! No, onneksi sentään sain (jälkijättöiset) kehut...

Leikkikoulun päätös ja sitten maalle

Kovalla kiireellä taas vartin yli neljäksi kouluun Pinotielle, tällä kertaa matkassa olivat kaikki kotona asuvat.Helmi ja Saimi vain joutuivät jäämään autoon siksi kun treenailimme viimeistä kertaa pentujen leikkikoulun merkeissä. Yllätin isäntäväen ottamalla ohjesäännön mukaisen "maassa"-asennon ja hihnassa kulkukin meni ihan muulla tavoin kuin porukalla tarvottaessa...
Kun kauppareissun jälkeen pääsimme maalle, ensimmäisenä pörähti viisi teertä korkealla tie yli. Me ei niitä takaluukusta nähty, me setterit, mutta isäntäväki oli heti innoissaan. Perillä isäntä ryhtyi imuroimaan sisälle majoittuneita ampiaisia ja koko naislauma painui metsään. Siellä saimme liikeelle varmaan metson, sillä ryske oli melkein luokkaa "hirvi"...paitsi tietysti elikko lensi :) Hötkyiltyämme hämärtyvässä illassa äänien perässä, saimme vielä lisää kiihdykettä jostain halvatun pöllönpuputuksesta. Hyvä kun tokenimme viimein unelle.

Harmaita joutsenia ja hyvää lihaa

Toden totta, joutsenen poikaset olivat aamun hämäryydestä huolimatta ihan oikeasti harmaita...tällä kertaa saimme kiikariin vain kaksi poikasta ja toisen vanhemmista. Isoja ovat joutsenet, mulle ainakin turhan suuria leikkikavereiksi! Toisaalta Helmi-äiti varmaan söisi (ainakin yrittäisi) ne kaikki kolme kerralla :) Saavuttuamme häiritsemään, eivät mokomat suurmelojat ruohoa kauaa viihtyneet natustelemassa, vaan meloivat utuiselle järvelle. Ja möykkäsivät mennessään. Isot setterit kiskoivat isännän ja minut märän ruohikon halki rantaviivaan asti tiirailemaan vielä tarkemmin mahdollisia saaliseläimiä...

Iltapäivän ulkoiluretki onnistui sinisen taivaan alla auringon helottaessa. Niinpä teimmekin heti puolentoista tunnin jalkojensiirtelysession harjussa kelistä naatiskellen. Paluureissun kohokohta oli miltei kotiportilla, sillä naapurin isäntä nylki hevosen takakoipea autonsa vieressä ja me pääsimme siihen viereen ihmettelemään! Olipa melkoinen kankku...emmekä muuten turhaan norkoilleet paikalla: saimme kukin kunnon viillon lihaa! Sinne holahti koni meikäläisenkin massuun suorastaan hampaisiin kiinni ottamatta :)) Hyvää!!

Setterit syyslaitumella.

Kolmen setterin seisonta

Outoa, kun piti päästä lenkille, niin eikun pikapisut pihamaalla ja autoon. Sitten kärry perään ja reissuun. Suuntana hirmuinen jätevuori, eli Nokian Koukkujärven kaatis, jonne isäntä kuskasi kipollisen kellarin aarteita ja pihan roskia "kierrätykseen".
Me sitten istuksimme malttamattomina loosterissa äijän tuiskiessa materiaalia oikeisiin lavoihin. Onneksi kärry on niin pieni, ettei siinä juuri nokka tuhissut ja niin matka jatkui...
Nyt osoitteena oli mökki! Perillä rynnistimme porukalla ulos ja metsän reunaan, taas odottelemaan, sillä nyt isäntä teki kaikenlaisia huoltohommia hyvän tovin. Viimein pääsimme puskiin ja Helmi-äitikin sai laukata ihan omin eväin. Ja kyllä se sitten juoksikin :)
Takapolun tuntumassa saimme koko setterilauma vainun ja tämäytimme synkronissa seisontaan...kohteena lehtokurppa! Jopas isäntä mokomasta repesi, me kuulemma näytimme NIIN ammattimaisilta ja oikeilta lintukoirilta!
No, tipu lensi tiehensä ja me käväisimme loppulenkillä hieman suossa kylveksimässä. Niinpä sitten matkailimme märkinä ja likaisina kotiin pesulle ;)

Syksy senkun vitkuttelee etiäpäin

Mulla oli tänään toinen rokotus. Niinpä heti iltapäiväulkoilun ja pikasyönnin (virhe!) jälkeen lähdimme Nekalaan Univetiin toimenpidettä varten. Höselö kuski teki matkalla pari kovempaa jarrutusta ja eikös sitten osa papusista ollut takaloosterissa...
Lekurissa käytiin ensin vaa'alla (11,30kg, kuten kotonakin), sitten hetki odoteltiin ja samalla seurusteltiin muiden potilaiden kanssa, kunnes oli mun vuoro. Lääkäritäti tutki pöydällä sydämenäänet, kuunteli keuhkot ja laski puuttuvat hampaat, antoi arvosanan hyvä, ja nipsaisi vahvistus+rabies-piikin niskanahkaani.
Se oli siinä, meni ainakin kaksi minuuttia ja maksoi minkä maksoi. Palatessamme tiskille, äkkäsin epämääräisen ja vaarallisen näköisen eliön odotustilassa. Kun viimein uskaltauduin murinan säestyksellä sitä nuuskimaan, se osoittautui pöljäksi Martelan vihreänkukertavaksi sisutuskoiraksi :)
Paluureissua emme juuri ehtineet aloittaa, ennen kuin tuuppasin toiset purjot takaluukkuun, oliskoos ollut rokotteen vika? Oudointa tässä klimpissä olivat suolinkaiset, joita tuli ulos näin suunkin kautta, vaikka lääkityksestä on jo pari viikkoa. Taitaa olla lisäkuurin paikka!

Tähän perään voinee todeta, että Helmi-äiti juoksentelee jo ajoittain pieniä patkiä vapaana kaseikossa ja iltasella isännän kanssa oikein lenkkiä. Sen verran nasakasti on takajalka toennut.
Saimi-tädillä sen sijaan ovat juoksut menollaan, se lupsuttaa ahteriaan suurella tarkkuudella välttääkseen vihjailevat katseet huonosta hygieniasta ja yrittää muutoinkin näyttää ihan normaalilta...toisin kuin hajun jäljille pääsevät pojaat...!