Kosteutta piisaa

Olimme iltapäivän lenkillä lähisuolla, jota se jo alkaakin muistuttaa, ja vielä kevätversiossaan. Vettä riittää massunpesuun, vaikka hieman viileätä onkin...:)

Vesipisteellä.

Paluureissu tehtiin järven yli (siellä oli paljon vähemmän vettä jäällä) ja Saimi esitteli ylivertaisia kykyjään jäällä juoksussa. Yritin kyllä hieman pyristellä peesissä, mutta se pystyi kiepahtamaan euron ympärillä eri suuntaan niitten karmean kokoisten kynsiensä ansiosta...ja saattaapa sillä olla pikkuisen enemmän papuakin :)

Slippin n' slidin

Kesä jatkaa epäuskottavaa lähestymistään... aamulla tiet olivat niin sotkuisia että ennen aamuruokailua oli käytävä suihkussa. Innokkaana pesun välttelijänä jouduin "kraivelista" kannettuna puunattavaksi porukan viimeisenä. Ja sama iltapäivästä. Harjussa oli vielä tilkkanen lunta jäljellä ja polut kelpasivat luistelubaanoiksi. Niinpä etenimme metsässä, niin juuri, metsässä koko porukalla. Me koiraeläimethän emme pusikoista pahastu, mutta isäntää katsellessa hieman veti häntää kaarelle sen mönkiessä tiheässä taimimännikössä nenä melkein maassa :) Polulla ei askeleita voinut ottaa totesin mä, kun kipaisin tuulen lennättämän lehden perään ja kaaduin suorastaan loiskahtaen jääpolulla piileskelleeseen lätäkköön. Onneksi kyljen ja kankun kastumista suurempia vahinkoja ei sentään sattunut.
Vaan kun reissun lopuksi jouduimme ylittämään ne muutamat matkalle sattuvat tiet, olimme ihan kypsiä suihkutettavaksi. Jälleen kerran minut hinattiin niskavilloista porukan jatkeeksi suihkun alle...tai oikeastaan ylle. Pääasiassahan tuota alapuolta kiillotettiin :)

Hellakoukun kuumentaja

Päivän viimeiselle lenkille kannattaa aina lähteä rehvakkaalla mielellä. Nytkin emäntä kiihtyi nopeammin kuin setteri sataan kun hieman temmoin peililiukkaalla tiellä. Kuskin lämpö jatkoi mukavasti nousuaan, kun pilkkopimeässä metsässä (kaksijalkaisten toivioretki pussittamattomalle kakalle :) vetelin sinne tänne pitkäkorvain hajujen perässä. Lopulta suorastaan leijuin kotiin...hyvä kun varpaat ehtivät maahan kiinni ottamaan.
Juuri kehityyneen olemattoman suosioni perusteella en siis suosittele intoilemaan liikaa kun kesä sattuu tulemaan talven keskelle ja paikat kiillottuvat surmanloukuiksi nastakengättömille :))

Kylä maalla o mukavaa

Märkää, uutta lunta. Sitä oli yöllä sadellut muutaman sentin, vaan pois oli jo sulamassa. Kaksijalkaiset olivat perin kyllästyneitä kotipuskissa ja teillä vaelteluun, joten lievästä kosteudesta huolimatta kaahailimme mökille. Heti perillä singahdimme (Helmiä lukuunottamatta) takaluukusta sotkemaan hangen pintaa tassunkuvilla ja saastuttamaan ilmaa haukunnalla.

Juuri ennen lähtöä.

Linnunruokinta-automaatin täytön jälkeen kaksijalkaiset lampsivat jäälle aikeenaan kävellä hyvän lenkin. Me olimme sillä kohtaa jo toisellä puolella lutakkoa, tai minä olin jo oikeastaan palaamassa...siis tiedustelemaan isäntäväeltä viipymisen syytä :)
No, ne sitten kävelivät pitkin järven "selkää", Saimi ja Helmi tutkailivat rannat ja minä juoksin kaikkien väliä edestakaisin. Järvellä jouduimme vain kerran pakkautumaan narun päähän (moottorikelkan väistön vuoksi), muutoin koko neljä kilometriä aavaa, tai siis niitä rantapuskia ainakin kahdeksan kilometriä, meni ilman häiriöitä.

Kalliota katsastamassa, etsi koira ;)

Paluureissun teimme sitten pitkin peltoja ja metsiä ns. takakautta koukaten...ilman saalista. Kyllä, ainuttakaan elävää emme saaneet liikkeelle, emmekä löytäneet. Mikä lie talvilama metsän elukoillla, vai olivatko mökeillensä tuppautuneet hiihtolomalaiset pelottaneet vaikkapa pitkäkorvat syvemmälle metsiin.

Melkein perillä ja aika kosteana.

Summa summarum, pikku kävelyyn sujahti runsaat kaksi tuntia ja sen jäljiltä oli ns. turkki märkä.
Onneksi kaksijalkaiset olivat varanneet autoonsa fleecet ja froteeviritelmät meille kotimatkan ajaksi päälle laitettaviksi...

Kuudes ja viimeinen rally-toko

Tuskin mitään näkyi eteen eli taakse, kun matkailimme tämänkertaisen rally-toko -kurssin päätöspäivään. Sumua oli vaikka muille jakaa ja talvi jatkoi raikasta etenemistään lunta muutamalla lämpöasteella sulattamalla.
No, Vesilahdella kiipeilimme tallin ylisille heti pikapisujen ja hevosten moikkaamisen jälkeen. Siellä oli jo valmiiksi viritetty rally-toko -rata odottamassa. Me hurtat otimme pienet levot sillä välin, kun kaksijalkaiset tutustuivat viisaan näköisinä rataan. Sitten olikin jo Helmin vuoro korkata valmentajan väsäämä miinakenttä isännän kanssa. Heti toisella rastilla homma meni uusiksi (-3p.) ja tapahtui siinä matkalla muutakin "sanottavaa", mutta selvisivätpähän ainakin elävänä läpi. Sitten radan kipaisi Rhodesiankoira Jaffa pirteään ja railakkaaseen tyyliinsä. Viimeisenä, muttei ehkä vähäisimpänä, emäntä ja minä taivastelimme radan läpi.
Valmentaja sitten laskeskeli hetken ansioitamme ja julisti tulokset: Voittaja Jaffa 79p, toinen Helmi 73p ja kolmas (eli viimeinen :) Kerttu 71p...ekan kisani siis voitin (kts. eka kurssi Vesilahdessa) ja tässä viimeisimmässä olin viimeinen. Vaan kivaa oli, tätä täytyy joskus jatkaa...

Rata ja tulokseni ;)

Makkaranotsikilla

Aamulla vain pikkukakkoslenkki tien risteykseen...hei, mitä h...a! Vaan eipä hätiä, sillä puolilta päivin matkasimme isännän vanhempien mökille Vesijärven rantaan. Heti kun vain saimme soluttauduttua ulos autosta, rynnistimme lähipellolle jänönjäljille. Sieltä sitten loikimme järvelle ja hetimiten kiitokilpaa selän toiselle puolelle metsikköön. Matkalla pikkuisen ehdimme kommentoida räyskyttäen erilaisille verkkomerkeille ja luikastella lumettomissa kohdissa kilpajuoksumme ohessa.

Jäämatkaajat

Sporttiverkkarissa

Väsäsimme pikku mutkat ennen palaamistamme mökkirantaan, jossa pääsimme talvipupun jäljille. Pupu paineli kaksijalkaisten ohi hippulat vinkuen, mutta onnistui pysyttelemään (kirj. huom. "sopivasti") meiltä piilossa. Makkaranuotio viritettiin lähisaaren tuulensuojaan. Sillä välin roiskimme Väinön kanssa tiukkaa kisaa tulentekijöiden tuntumassa, kun taas Saimi ja Helmi ryskivät rantapuskissa pitkäkorvain tuoksuja kollaamassa. Pakkaannuimme porukaksi vasta kun kyrsäntuoksu levisi kirsuihimme ;)

Makkarajonossa.

Ja johan maistui (nyt mainos) "Huiluntuhti" meillekin. Annostelu oli vain turhan vaatimaton, sillä ei meinaan pitkälle pitkälle pötkitty (sentään kotiin asti juuri ja juuri). Evästelyn jälkeen koukkasimme vielä pellon kautta ennen kotimatkaa ja turkki kastui aina vain lisää lumessa rämpiessä. Autolla Saimi ja Helmi olivat tyytyväisiä fleece-verkkareihinsa ja minä taas sporttiverkkarini riisumiseen :)

Lauantain laumaulkoilua

Yksi, kaksi, kolme...eikun peräti seitsemän elävää oli laumamme koko, kun levittäydyimme lauantaiaamun "kajossa" Tohlopinjärven jäälle. Helmi ja Saimi tarkastelivat pääasiassa rantapusikkoja jänisten varalta ja kaksijalkaiset käveleskelivät keskemmällä järveä pilkkijöitä väistellen. Me taas Väinön kanssa juoksimme rantojen ja järvelläkävelijöiden väliä.
Järven toiselta puolelta kiipesimme metsään, jossa oli miellyttävän runsaasti muiden elikoiden tuoksuja vaan ei
juuri lainkaan muita ihmisiä, mitä voidaan pitää lähes optimaalisena tilana näin koiran kannalta ;) Järven takainen pusikko on jonkinlaista puustonsuojelualuetta (lue: täynnä maatumaan jääneitä kaatuneita puita), joten siellä oli mukavan vaativaa liikuntamaastoa. Sen ansiosta olimmekin viimein kotiin palattuamme ihan valmiita päivänokosille, emäntä imuroimaan ja herrahenkilöt autokaupoilla seilaamiseen :))

Vieraita etelärannikolta

Illalla jouduin pakatuksi auton takaluukkuun ihan yksikseni. No, olihan isäntä sentään mukana matkassa, ratin takana.. Ajelimme rautatieasemalle, jonka parkkapaikan reunuksella emäntä jo odottelikin. Vaan kun emäntä istahti autoon , niin emme syystä tai toisesta lähteneetkään paluureissulle. Senkin odottelun syy selvisi melkein saman tein kun takaluukku aukeni ja Pohjanpystykorva-Väinö ponnahti vierelleni. Saimme siis vieraita pääkaupunkiseudulta, ja oikein junan tuomia! Väinö oli tehnyt isäntänsä kanssa kohtuullisen onnistuneen (taskullinen "rauhoittavia" nameja oli kuulemma kulunut) junamatkan. Nyt kuitenkin herra pystykorvalla olivat hermopaukut vähissä ja jouduimme vaihtamaan muutaman sanasen istumajärjestyksestä ennen kuin laannuimme matka-asentoihimme.
Kotosalla vetlimme sitten koko porukalla polkkaa lopun iltaa...mitä nyt äitee hieman välillä jarruttelli hulluinta kohellustamme :)

Kahdeksan täyttä kuukautta

Näin "syntymäpäivän" kunniaksi käväisimme iltapäivälenkillä harjussa. Isäntä kulki pitkin harjun pieliä ja minä vetelin muitten likkojen kanssa siinä ohessa jänisten jäljillä pitkin pusikoita. Kun olimme viimein saaneet vieterit suoriksi (ja isännän nahkasaapaat läpimäriksi :) palailimme eväälle kotiin. Pyyhekuivauksen ja aterian jälkeen oli vaa'an ja mittauksen vuoro. Siitä toimituksesta ei kyllä kannattaisi otskoita vedellä, sillä painoa oli kaikki 200g enemmän kuin edellisviikolla, eli 8,2kg ja säkämittari viiva jäi viimeviikkoiselle tasolle 54cm:iin. "Edeltäjäni" Kaisa oli vuosi takaperin tämän ikäisenä mitoiltaan 23,5kg / 60cm!! Hurjan kokoinen oli elukka!! Olipa äiteelläkin korkeutta suunnilleen tässä iässä jo hieman enemmän, eli 56cm ja painoa tasan 18kg...

Talviuimakoululaisia

Onpas hienoa helmikuuta; lumet häviävät jos eivät nyt sentään kohisten, niin ainakin litisten. Tänäänkin kun koukkasimme iltapäivän lenkillämme Tohlopille kaislikkoa tarkastamaan, niin eikös lumet jään päältä olleet vaihtuneet muutaman sentin . Siinä sitä massunahka ja muukin turkki aina päälakea myöten kastunut kunnolla. Viihdyimme kotiin päästyämme suht-pitkään kukin oman pyyhkeemme sisällä lämpöä keräämässä :)

Viides rally-toko

Maanantai ja Vesilahti, varsin tuttu yhdistelmä menneeltä "talvelta", vai mitä? No, nyt oltiin rally-toko -kurssin viidennessä kerrassa ja ohjelmassa oli tosi helppoja kontakti-harjoituksia...nyt ei vain päästy vain vilkaisemaan ohjaajan naamaa ja mussuttamaan saman tein karsua. Sitähän sai tuijottaa mellin mestaria piiitkään ja hartaasti ennen palkkionamia :)
Sitten ravattiin toistemme lomitse tiukasti seuraten ja yritimme olla kiinnittämättä huomiota kouluttajan heittelemiin leluihin ja muihin häiriöihin. Yksi pahuksen karvaturri oli sitten tosi vaikeata ohittaa kylmän viileästi. Taisin onnistua siinä puuhassa vain pari kertaa. Ja oli siinä Helmi-äiteelläkin tekemistä :)
Vaan vielä on jäljellä viimeinen keikka ensi maanantaina, silloin otetaan oikein kisaa...

Koiran hyvä (kyllä jonkun muun koiran) elämä :)

Aina perjantaista sunnuntai-iltaan asti isäntäväki ja kasvattaja-Riitta mökkeilivät jossain halvatun seminaarissa (Koiran hyvä elämä Tampereen Koskikadun Cumuluksessa), eikä niitä näkynyt kotosalla kuin sattumanvaraisesti illalla, yöllä ja aamulla :) Toivottavasti edes oppivat jotain!
Onneksi meillä oli laadukkaat hoitotädit paikalla, eli Helmin kummit ja Frida-Perro, joiden kanssa saatoimme sentään päiväsaikaan tuulettaa kirsujamme sulavan lumen tuoksuissa...

Syy tarkkuuteemme löytyy kuvan vasemmasta reunasta :))

Projektiileja ja lentävä koira...

Pallo, possu röhkii, pallo lentää, lötkö-kettu vinkuu peräpäästä purtaessa ja lötkö-kettu vinkuu kurkusta kuristettaessa. Pallo lentää edellä ja koira perässä...sohvaan naamaa nuolemaan ja taas tiehensä narupallon perään. Sitten pikaiset pötkötykset kedolla ja heti perään uusi hyökkäys röhkö-possun kimppuun ja jälleen kiinni lötkö-kettuun sekä ankaraa vingutusta. Onpa mukavaa hieman puuhastella olkkarissa, varsinkin kun kaksijalkaiset yrittävät katsoa "Siskonpetiä" :))

Pikku puuhastelija.

Vieraita koiria

Iltapäivälenkillä suo-lenkillä ihan sen loppupäässä löysimme Otto-russellin. Se asuu melkein naapurissamme ja on oikein mukava nuori mies. Jopa Saimi pärjää sen kanssa ihan siedettävästi eikä tosiaan yritä listiä sitä kuten melkein kaikkia muita poikakoiria... Puolen kilsan pelmuutuksen jälkeen jouduimme taas vyöttäytymään taajama-asetuksiin lopun kotimatkan ajaksi. Päiväkodin kulmilla tapasimme vielä toisen koiran, borderin, jota emme olekaan ennen nähneet. Sitä olikin hieman vaikea tunnistaa bordercollieksi hauskan ruskea-valkoisen turkin vuoksi. Sitä kun on aina luullut niitä vain musta-valkoisiksi. Eniveis, ihan mukava nuori herra sekin oli. Vaikka olikin bortsu :)

Tulin muuten ihan juuri kellarista touhuamasta, asensimme nimittäin isännän polkupyörään uudet ketjut ja korjasimme vielä katkenneen pinnankin. Sillä välin kun äijä askaroi noiden rasvaisten lelujensa kanssa, minä silppusin pari klapua lattialle. Lopuksi sitten hieman siivottiin :)

Neljäs rally-tokokeikka

Vesilahti, Vesilahti, siinä on rally-tokon tahti...Nyt ei ollut edes naukeasti pakkasta, joten saimme lirauttaa Helmin kanssa hangenvärjäykset kaikessa rauhassa ennen tunnin alkua :)
Valmentajamme oli värkkäillyt jälleen yökaudet  uusia ratayhdistelmiä päidemme menoksi ja isäntäväellä menikin ekan radan ennakkotutkimukseen hyvä tovi. Radalla piti heti lähdön jälkeisellä rastilla mennä eteen, istua, siirtyä sitten sivulle "etukautta" ja heti vauhdilla seuraavalle rastille. Kakkosella oli muuten sama kuvio, mutta ennen etenemistä piti vielä istua sivulle. Kolmosella oli taas samat eteenmenot, mutta vielä sitä ennen istunta...kaiken kaikkiaan siis joka rastilla istuttiin aina kerta lisää. Ja olihan siinä lisäksi tavallisia maahanmenoja ja odottelua sillä välin kun ohjaaja (emäntä) tramppasi ympäri. Edellisen treenin jälkeen sisäharjoittelussa kehitetty "jätä" toimii mulla ja Helmillä mainiosti. Me kun osataan jäykkänä venailla seisaallaan, istuallaan ja vaikka makuullaan komennon jäljiltä ;)
Kun sitten oltiin muutama kerta takuttu rataa, vaihdettiin siirtyminen edestä takakautta vieväksi etupuolen sijaan ja sehän oli helppoa kuin heinän teko (mitä se sitten tarkoittaneekin).
Treenit olivat kaiken kaikkiaan niin intensiiviset, että onnistuin katkomaan hienon (perintö)taluttimeni ketjulenkin ja sain taarustaa lopun ajan pää tungettuna remmin käsilenkkiin.
Kun sitten koulun lopuksi taas pakkauduimme auton takaloosteriin, olikin aikas puuha vetää käsilenkki pois ison pääni yli :)

Viikon tilasto

Vaaka heilahti taas tänään. Tällä kertaa "viisari" pysähtyi 18,2kg:n kohdalle...pientä lihan lisäystä siis.
Säkämittarin (sananmukaisesti) viiva piirtyi hieman ylemmäs kuin taannoisilla mittauksilla ja nyt ollaan jo lähellä 54cm:iä. Vielä tarttis venyä...

Naakkavahti

Tänään ei (viimein) kurkku leikkinyt hiekkapaperia ja henki kulki kohisten, oikastaan enempi äänettömästi. Liekö ollut pakkanen, joka rassasi kitapilliä mennäviikon aina kun tuli kieppaistua ulkosalla vetohevosta leikkimässä (saattoipa tuo valjaan reunakin hieman ärsyttää hengitysteitä aiheuttamallani pikku paineella :)
Niinpä sain vetäistä kiitolaukkaa muiden kinkkusten perässä aamun harjulenkillämme. Tuore lumi vain iloisesti pöllysi ja talven kuivattamat takkiaiset pesiytyivät turkkeihimme jäniksiä pusikossa etsiessämme (...aah, kuinka runollista).
Ulkoilun jälkeen pääsimme tälle talvelle ensi kertaa hevosharjan raapittavaksi. Sillä kun irtoaa oikein kivasti turkkiin paakkuuntunut lumi. Vaan ne takkiaiset irroitettiin tavalliseen tapaan käsin, repimällä...äääks.
Lopun valoisan ajna vahdinkin sitten olkkarin ikkunasta ohilentäviä naakkoja...

Ja valveill vahti on.

State of Art

Pieni pitsinnyplääjä Kerttu ahkeroi Aino-jäätelön (se iki-ihana) säilytysastian kauniiksi lampunvarjostimeksi (katso kuva)

Taiteilija työssään.