Kärmeksiä!

Viime perjantaina Helmi-Orvokki sai yllättäen jonkinlaisen shokin ja eikös emäntä ollutkin juuri aamusella havainnut kyyn läheisellä hakkuaukealla... Niinpä sitä oltiin tarvittaessa jo valmiina singahtamaan aina Hattulan eläinsairaalaan hoitohommiin. Tiputukset eivät kuitenkaan olleet tarpeen, sillä emo oli kovavauhtisella siirtymällä kotiin jo toennut. Takaluukusta ei kotipihassa muuta löytynyt kuin kunnon purjot ja kohtuukuntoiset koirat, mitä nyt Saimi ja minä hieman kärsimme pahoinvoinnin tuloksista :) Sisätiloissa päästiin parempien silmälasien avustamina etsimään Helmistä kyyn pureman jälkiä, vaan eihän siitä mitään ei löytynyt. Viikonloppu takaisin maalle palattuamme limpsahti ilman ihmeitä, mutta tänään päivällä emäntä löysi ihan meidän mökkipihasta tällaisen sahalaitahemmon:

Onneksi olimme juuri sillä hetkellä sisätiloissa uhkaavan ukkossateen vuoksi! Emäntä poisti naapurin avustuksella luikertelijan maastosta (kakkosnelosella) ja me pääsimme taasen seikkailemaan ulkosalle. nyt ei sitten enään tarvitsekaan muuta kuin odottaa pakkasia, jotta kärmekset vetäytyvät minne nyt tuppaavatkin talven tieltä :) Itse asiassa kaksijalkaiset aikovat nyt tarkoin poistaa kaikki käärmeille sopivat lymypaikat ja mahdolliset eväslähteet...toisaalta eihän kuvankaan häntäheikki missään lymyillyt  :(

Apulainen

Tänään oltiin kotona kaupungissa ja kuumaa piisasi. Emäntä käväisi lähimansikkatilalla poimimassa muutaman ämpyrällisen pieniä, mutta makoisia (ihmisille) mansikoita. Jostain syystä en oikein saanut makua näihin punaisiin molluskoihin, muttaa aattelinpa kuitenkin auttaa perkuuhommissa :)

Kirpakoita ovat, kuitenkin.

Uimakelit jatkuvat

Huh hellettä. Onneksi isäntä älysi palata "sorvin ääreen", niin saatiin sentään kunnon kesäkelit ;) Nyt olemme seilanneet loma-aikaan verrattuna edestakaisin kuin heikkopäiset mökin ja kodin väliä. Onneksi reissuun ei kulu kuin näppänen puoli tuntia per suunta ja taas pääsee uimaan! Tällaiselle hellekelille ei muu puuhastelu oikein sovikaan kuin raivokas metsälenkki heti aamusta (jopa Helmi-äitee vetelee pitkin puskia kuin nuoruuden innolla), parhaassa tapauksessa juoksun lomassa pääsee jopa pyyn tai teeren hajuille (suurin osa paikallisesta pyyperheestä on kuitenkin jo levinnyt sulkina ja höyheninä metsän kivien päälle varpushaukan yrittäessä tyydyttää poikastensa aamiaistoiveita). Kun sitten metsässä tulee kuuma, on siellä onneksi muutamassa suonsilmässä vielä vettä jäljellä. Sinne sitten "juomaan" mahaa myöten koko porukalla ja vain Saimi nousee juomapaikalta suht siedettävän näköisenä ylös...väri kun hämää luonnostaan :D
Tällä kohtaa kaksijalkaiset ovat yleensä saaneet päivittäisen mustikkakipponsa täytettyä ja kirmaamme (ei ne sentään) takaisin mökkirantaan ja järveen. Saimi kastelee mahansa ja ryhtyy kuivattelemaan kuistilla. Helmi-Orvokki jää järveen ja ryntäilee pikkukalojen perään rantavedessä. Minä taas melon pitkin järven lahtea ja keräilen lumpeenkukkia suun täyteen, vien ne rantaan ja lähden hakemaan uutta lastia, kunnes joudun narun jatkeeksi :(

Ei mikään Sievinen

Onpas taas mukavaa. Kaivuri lähti meinaan aamusta muihin hommiin riipimästä mökkitonttiamme ja me setterit saimme taas tehdä muutakin kuin roikkua narussa tahi väistellä kauhaa. Pari päiväähirviön ihmettelyssä meni ja eilen sitä oltiinkin jo varsinaisia maansiirtokoiria ...ei pelottanut kaivuri eikä tärytin kovasta metelistä huolimatta.

Mutta tänään, ei kaivuria ja hellettä...siis uimaan. Isäntä lähti ensin uimaan järvenlahtemme yli ja yllättyi melkoisesti kääntyessään huomatessaan minut melkein rinnallaan :) aattelin näet etten päästä vaaria yksin hukkumaan, se kun ei tunnu olevan mikään Sievinen :D

Uiskentelin sitten sen kanssa rantaan tuollaiset 100m ja käväisin sen jälkeen poimimassa parit lumpeenkukat suuhuni. Sitten lähtikin emäntä uintireissulleen ja minä koukkasin samat reissut...ja vielä käväisin muutaman eri kerran noutamassa järviflooraa rannalle kuivumaan. Kunnes koetti hetki, jolloin jouduin köyden jatkeeksi kuulemma hukkumisvaaran vuoksi...höyrypäitä, opettelisivat itse uimaan kunnolla ! :))

Varo risteileviä settereitä :)

...ja emäntä jää

Tämän kevyen uimahetken jälkeen jouduimme yllättäen auton takaluukkuun ja kaatisreissulle mukaan. Kaksijalkaisten tyhjennellessä pääkallonpaikalla kärryä, minä könysin (kuten melkein aina ehtiessäni) repsikan paikalle unosille. Kolmelle kun on niin pahuksen ahdasta tuolla takaluukussa :)

Takaluukkupakolainen :)

Raakaa raadantaa

Nyt on selvitty jo 9/10 haavanvaromispäivästä. Läpi on pysynyt siistihkönä ja muutoinkin parantunut oikein kivasti. Siitä huolimatta että olen salavihkaa onnistunut haavaa puntuttomina hetkinä lipaisemaankin. Toisaalta olen ihan "luvalla" mönkinyt metsässä sekä köyden päässä että ilman (viime päivinä).

Luvalla ilman punttua...purkuhommissa :)

Uimassakin olen käynyt, eilen...mökinpurkuporukan eli meidän fysioterapeutin koira Neilikka käväisi kylässä ja mesoin sille malliksi pikku kiepaukset ja katso...sehän oppi samantein uimaan !

Viikko on mennyt maalla ankarassa purkujäljen putsauksessa, vesisateessa pääosin. Yksi yö jouduttiin viettämään evakossa kaupungissakin kun me kaikki oltiin koko ajan litimärkiä :(

Samalla keikalla isäntä sitten ilmoitti minut ja Helmi-äiteen Vesilahden ryhmänäyttelyyn. Joku Spanielikerho järkkää shown ja varmaan Lucky ja Ringokin tulevat kisaamaan.

Muutama kuvanen ohessa:

"Kisastudiomme" juuri ennen MM-futismatsia
...mehän EMME saa nukkua sängyssä :)

Naulanpoistopuuhissa ihmeellisen aurinkoisena hetkenä.

Rastaanpoikanen ja minä

Vielä pitää odottaa muonaa...

Hyvä piilopaikka :)

Jouduin narunjatkeeksi, kun yritin pelata futista naapurin lasten kanssa :(

Helmi-äitin kanssa matoaterialla laattakivien poiston yhteydessä.

Vihdantekopuuhissa pihapuiden kaadon jälkeen.