Vai vielä valioluokkaan...

Äitee-Helmi siis. Isäntä kun ilmoitti meidät puna-valkoiset KSPry:n match-showhun toukokuun loppuun tänne Tampereelle, niin sehän tietysti kirjasi Helmin avoimeen luokkaan. No, nyt tuli ilmi että kolmen SERTin hurtat pitää sitten olla valioluokassa näissä kinkereissä... En itse taida kehdata edes mennä kehään tuon matamin kanssa, meitä kun ei ruumiinrakenteelta lähisukulaisiksi tunnista (joskin muuten aivan helposti, hyvä ettei sekoita :).

Tässä vielä riehakas kuva wappujuhlallisuuksistani...
                                                 

..koettaas ny muistaa kirjoitella ;)

Taas on viikko kulahtanut ja "kaikenlaista" on sattunut. Kuten esimerkiksi isäntäväelle syttyi mennäviikolla halu toimittaa kolme lintukoiraa kiertoon. Emme kuulemma osaa lainkaa kulkea sivistyneesti taluttimessa. Saimilla on menossa jonkinlaiset juoksut ja sen ansiosta jopa tuo tyyni kiiltomayo on aivan pääkkö, vai pitäisikö sanoa kuuro. Kun samalla on ollut vielä tuulisia päiviä ja muuten vain mielenkiintoisia hajuja kedolla, on meillä kullakin ollut yhtäaikaisia tarpeita siirtyä omiin suuntiimme vapaalla vauhdilla ja se ei jostain syysttä ole sopinut taluttajiemme fysiikalle. Toisaalta, mahallaan ojassa, kakka suussa olo ollee jopa ihmiselle epämiellyttävää :)
Perjantaina isäntäväki unhoitti meidät siis kevein sydämin kotiin ja lähti Helsinkiin hummailemaan Tove Janssonin näyttelyyn, taisivat käydä myös morjestamassa Väinöä ja sen isäntäväkeä Espoossa...ainakin housunlahkeen hajusta päätellen. Mainostivat sitten kotona nähneensä taulussa Saimin näköispainoksen kuvattuna jonkun Toven arkkitehtikaverin viereen. Toisaalta emäntä luuli kaikkien kuvissa näkyneiden mäyräkoirienkin, Nipsusta puhumattakaan, olevan sukua Saimille :))
Isäntäväen poissaollessa meitä saapuivat hoitamaan Helmi-äiteen kummit...heti pikaulkoilun jälkeen siirryimme kahdessa vaiheessa heidän residenssilleen viettämään iltaa.

Hoitosedän kanssa tuulettumassa.

Huomattavaa keikassa oli se, että pääsin ensi kertaa tutustumaan astianpesukoneeseen (oikein sisältäkin), laitteen ääntely oli vain HYVIN epäilyttävää. Saunakin lämmitettiin, mutta me emme Saimin kanssa päässeet löylyihin vierailijoiden meitä kohtaan osoittaman epäluulon vuoksi :) Yöksi sentään pääsimme kotiin koisimaan...
Sunnuntaina onnistuin kiihdyttämään lepopaikaltani kuistin pöydältä sen verran ripeästi että pöytälevyyn jäivät selvät "renkaanjäljet" ja ah, sepäs emäntää potutti ;) Tänään, maanantaina, sain sitten lisäsuojauksen pöytäpetiini. Eilen lisätyn filtin päälle on nyt asennettu vielä kernikin.
Samaten tänään oli Helmillä fysioterapiaa Kirsin pakeilla. Vaihteeksi paikalla oli taas median edustajia ja hempu sai pennailla porukalle sofistikoituneesti. Kumma elukka, kotosalla ja koulussa se on aika jääräpää, vaan annas olla kun joku kuvaa sitä, niin johan likka käyttäytyy mallikkaasti...

Maanantain aamulenkillä

Nyt sitten lähdetään Vesilahteen, siellä on jälleen luvassa Rally-Tokoa, ts. inhaa tottelevaisuutta nameilla ryyditettynä :)

Rally-Tokoa...osa II

Erinomaisen kaunis toinen pääsisäispäivä lopeteltiin Vesilahdella hevosmaneesissa. Siellä näet alkoivat Rally-Tokon alkeiskurssit taas seuraaviksi kuudeksi viikoksi. Tällä kertaa meillä oli liikkeellä koko lauma, eli jopa Sämpylä oli päässyt matkaan ;)
Ohjaaja oli talvelta tuttu, samoin reitin pielessä pönöttävät läpykät. Sen sijaan areena oli tarkemman haistelun arvoinen :) Niinpä reitin eteneminen oli poikkeuksellisen haastava ongelmallinen koetos. Minulla meni melkein puolet sessioon varatusta ajasta poskettomaan haahuiluun ja singahteluun, Saimi-noviisi sen sijaan näytti meille "väriviallisille" kuinka sivistynyt koira pompahtelee Lipizzan hevosen tavoin ylväästi ja oikein nuo naurettavat rastit pinoon. Sen verran meitä äiteen kanssa otti kupooliin Sämpylän pasteerailu, että otimme itseämme niskasta kiinni (samoin isäntäväki :)) ja vetelimme loput kiekat sovinnolla sievästi...

Kanootikausi on avattu...mulla ekaa kertaa!

Kesä tekee sen verran tuloaan, että kanoottikausi päästiin aloittamaan päivän haravointi- ja lehdenmetsästyshommien jälkeen. Pikkuisen meikäläisellä tökki kanoottiin astuminen, mutta kun Saimi ja Helmi kerran painelivat jo laiturilla vesikulkineeseen, niin olihan minun pakko seurata... :)

Näin sitä otetaan mallia emosta :)

Maastossa

Mökki kutsui näin pääsisäisen kunniaksi. Ulkosalla onkin jo tosi kevät, räksät karjuvat ja teeretkin kuuluvat pulputtavan mäen takana hirveellä himolla. Sinne vaan ei, harmi kyllä, pääse riehumaan sekaan. Niinpä sitten Helmin ja Saimin kanssa reuhkasimme rantavesissä ja kipitimme kilpaa krookukset kumoon pihamaalta...saapas nähdä mitä saamme pyhien aikana vielä tuhottua :)

Rauhoittavia signaaleja

Pääsin sitten minäkin rauhanturvaajaksi. Yleensä meillä hommat hoitaa Helmi-äiti, joka saa Saimin ja mun rähinät lopetettua ns. interventiolla...kävelee siis väliin. Tänään sen sijaan Saimi ja Helmi ottivat nokkapokkaa. Minä tunkesi ärripurrien väliin ja vienosti lipaisin kumpaisenkin rähistelijän kuonoa, jolloin isot ja mahtavat lopettivat kärhämöintinsä...ja minä sain propsit emännältä...

50vee -juhlissa

Isäntäväki nappasi meidät ystävällisesti matkaansa lähtiessään viettämaan viisikymppisiä. Kinkerit alkoivat vauhdikkaasti jalkapallo-ottelulla ja koska olen urheilun ystävä, eikä takaluukusta oikein nähnyt kunnolla kentän tapahtumia, niin siirryin takapenkin puolelle seuraamaan ottelua. Siinä samalla raksin "vanhapoika"-kaktuksen tyveen asetellun synttärikortin (2x25v Magnum-juhlajätskitikkua ristissä=50 :) pikkelsiksi. Huom! En telonut itse kasvia lainkaan. Pelin seuraaminen olikin poikkeuksellisen mieleenkiintoista, sillä takaikkuna oli kymmenkunta senttiä auki ja tuuli poskettoman kova...hien ja colan tuoksujen lisäksi pääsin naattimaan varmaan kolmenkymmenen lähikilometrin navetoiden lehmänjätöksistä ja kanaloiden tuotoksista :)) Ottelun jälkeen pääsimme tuoksuttelemaan lähipellolle luomuna ja taas natisivat kuskien olkapäät.Sitten pikaisen takaluukkukomennuksen jälkeen olimme loppujen lopuksi juhlakansan seassa saunatuvalla, pummimassa grilliruoan jämiä, ilman onnea. Pyh. Toiste emme lähde ihmisten synttäreille, jos ei evästä tipu!

Pöytäkoisija

Nyt kun sitten viimein kärähdin kaksijalkaisille kuistin pöydälle kiipeilystä, päätin ottaa tilan vakituiseen käyttööni. Olenkin menneen viikon kuluttanut aikani (ulkoilua lukuunottamatta) pöydällä maailman menoa tarkkaillen...tai sitten vain nukkuen :)

10kk täynnä...jo eilen, kylläkin

Eilen ja tänään maalla remuamassa (ja sen jälkeen pötköttämässä punkassa). Eilen oli tosi hieno 10kk juhlapäivä noin kelin puolesta ja mikä ettei tuo metsälaukkakin maistunut sairaan hyvälle. Syynä lieni paikanvaihdos, kotiseudulla kun alkoi jo olla tosi tylsää aina samoja reittejä lumpustaa :)
Tänään olikin sitten hieman kosteampaa, itse asiassa satoi melkein koko päivän. Vaan eihän sekään muita kuin meitä settereitä kuivaavia kaksijalkaisia häirinnyt. No, illaksi päästiin kotiin ja eikös sitä joutunut suoraan vaa'alle (18kg) ja heti perään säkämittariin (vaivaiset 55cm). Arvonimi "ministeri" (lue: minisetteri) taitaa siis jäädä pysyväksi. Eipä meistä sisko-Fiinan kanssa tullut kummoisiakaan jalostusnarttuja ;) < toi hymiö on kyllä kasvattajalla toisin päin.

Ensin metsässä reuhkaamassa...tai namia odottamassa :)

Mittausten jälkeen rentoutumassa kuistin pöydällä...

"Kesäleikkejä"

Peräkärryn noutoreissu isännän vanhempien maalle sujui oikein rattoisasti, takaluukussa matkaillen :)
Onneksi perillä oli maata ja mantua taivaltaa hetken kaasu pohjassa ja seuralaisiakin, eli naapurimökkeilijän viisi (5) Lapinkoiraa. Hetki meni, ennen kuin saimme äänekäästi juteltua itsemme tuttaviksi naapurilauman kanssa, mutta sitten yhteiselo kulki mukavasti ja saimme käydä omalla porukallamme tutkailemassa naapurireviiriä ihan vapaasti.
Tutkailu oli kuluttavaa puuhaa, joten käväisimme siinä ohessa paikallisella pakettipellolla lintutilannetta tsekkaamassa (mitään ei löytynyt) ja samalla saimme koristauduttua kyntöpellon savipölyllä. Isäntä ei moisesta riemastunut ja koska järvestä olivat jo jäät lähteneet (ennätysaikaisin, muuten), houkutteli höyrypää meidät muut höyrypäät pesulle, eli uimaan, rantavesiin. No, olihan ilma sentään +5C, joten riemulla menimme vilvoittelemaan vesiin...toivottavasti tästä ei seuraa flunssaa :) Karva sentään puhdistui autoilukuntoon.

Äiti näyttää mallia...

Pupua viedään

Aamulenkin päätteeksi isäntä oli poiminut minut ja Saimin jo köyteen, kun Saimi ryhtyi nuuskuttamaan yhden kuusen alustaa. Näytti etsivän jotain...no, minä suihkaisin salamana paikalle tarkastelemaan tilannetta ja eikös juuri siinä Saimin kuonon alla ollut jäniksen poikanen. Nappasin sen sumeilematta hampaisiini ja ravautin hiljaiseksi. Isäntä ja Saimi vain katsoivat hölmistyneenä kun silpaisin häntä kaarella pupu suussa ja naru maata laahaten tieheni. Edes juuri paikalle saapunut Helmi ei oikein hokannut tilannetta ja sain ihan rauhassa haudata saaliini...ekan oman sellaisen ( kirj. huom. :(  )

Lisää saalista

Aamu-ulkoilu pikkupakkasessa on paitsi hauskaa, myös "tuottoisaa". Tänäänkin Saimi löysi jonkun jo aiemmin tirsimän jäniksenpojan kuusen alta! Pakaste oli aika tuore, koska emme sitä eilen ohi kulkeissamme havainneet ja Saimi oli saalinsa kanssa intopiukassa. Mutta se pöljä vain haisteli raatoa, joten tulin, nappasin ja juoksin! Taas kerran sain nöyryyttää laiskoja isomuksia, kun vetelin pupu hampaissani selkä kaarella ja häntä liehuen  alta pois hautaamaan saaliini. On tässä meinaan tullut kevään aikana kehitettyä sen verran vauhtia ja kestävyyttä että niillä yhdistettynä nuoruuden intoon yleensä pärjää "vahuksille". Todettakoon kuitenkin että sunnuntaina iltapäivästä lenkkeillessämme lensi sorsa ylitsemme ja kun Helmi-äitee lähti sitä tavoittamaan, jäin kuin tikku p....n jo kiihdytyksessä ;)

Vanha hirvi ja pari joutsenta

Kevät on edennyt jo niin pitkälle että suokävely edellyttää (mukavan usein) toistuvia pakkasia. Tänäkin aamuna oli keto sen verran kohmeessa että liikunta joskus muinoin kaivettujen suo-ojien päällä kävi helposti. Niinpä pääsimme taas paikkoihin, joissa ei juuri tule taivallettua sulan aikaan. Tästä riemastuneena oikaisin erään ojaparin yli ja tömähdin suoraan vanhalle hirven luurangolle. Elukka oli ehtinyt maatua jo sen verran kauan ettei jäljellä ollut kuin isoimmat luut, nekin jo varsin vihertävinä. No, siitä huolimatta nappasin ensi töikseni leukaperiini suurimman reisiluun ja kipaisin häntä kaarella Saimia ja Helmiä karkuun...
Isomukset olivat sen verran laiskoja jotta sain helposti vetäistyä väliä takaa-ajajiin ja "haudattua" saaliini. Saas katsoa, onko luu vielä paikoillaan, kun seuraavan kerran sen muistan :)
Paluureisulla hyppäsin metrin ilmaan säikähdyksestä, kun järven sulaan lasketuneet joutsenet innostuivat hieman töräyttelemään! Paiskunta meloskeli muutoin niin rauhaisen näköisesti aukossa että ajattelimme Helmin kanssa niitä hieman pöllyttää. Vaan kun olimme juuri säntäämässä jäälle, alkoi kuulua kauheaa karjuntaa (so. paluukutsu) kaksijalkailta. Tottelevaisin hurttina kaarroimme välittömästi pois jään reunalta (olihan se joo ohutta) ja palailimme namituksen huumaamana ihan kiltisti kohti kotia...

Vähän isompia puna-valkoisia

Hieman näyttävät kömpelöiltä nuo Bernhardinkoirat! Joski tosi ISOILTA! 

Törmäsimme pariin ao. "tynnyrikaulaan" iltapäivän suolenkillämme ja täytyihän niitä äiteen kanssa kanssa käydä hieman katsomassa. Rivakka lähestymisemme tyssäsi kuitenkin haukkuetäisyydelle, kun äkkäsimme kohti porhaltaneiden mastodonttien todellisen koon. Isäntäkin oli sen verran varppeillaan että älysi vislata meidät takaisin ja liiskaantumasta möhköjen alle, vai pitäisikö sanoa että me olimme poikkeuksellisen vastaanottavaisia kutsulle.

Aikas pörhäköitä ja liikkuvaisia bernhardeja olivatkin, joskin niiden pudottaminen kintereiltä ei juuri spurttia vaatinut :)

Isäntä potee flunssaa...ja me tylsyyttä

Sunnuntaina sentään vielä päästiin mökille remuamaan, mutta heti maanantaina isäntä oli jo niin tukossa että jäi sängyn pohjalle korisemaan ;)
Emäntä on koko viikon työllistetty muutaman sadan kilometrin päähän ja me joudumme turvautumaan pelkästään flunssaisen isännän ulkoilutuksiin. Niinpä eilen aamusella lähinnä köpöttelimme vartin kedolla ennen TOSI tarpeellisia päiväunia. Iltapäivästä äijä saikin kuningasajatuksen ja vei meidät yksitellen ulos säästääkseen kolottavia jäseniään...ensin minä piipahdin pihalla kolme varttia, sitten Saimi riuhtoi puoli tuntia lähiojan sorsien perään ja lopulta Helmi saapasteli ympyrää irroten kauniisti vain Flexin rajoittaman matkan. Isäntä jakoi siis pisteet Helmille ja väsyi tyystin melkein kahden tunnin ulkoilusta. Ja taas nukuttiin, kaikki tällä kertaa.
Tänään onkin ollut hieman värikkäämpää, sillä lusmuillakseen isäntä päästi meidät nuuskimaan harjua Donna kanssa ja tökötti itse lähinnä paikollaan Donnan isännän kera. Iltapäivästä oli sitten ohjelmassa lenkki suolla, jossa taasen "ohjaaja" ei juuri liikkunut. Me taas sitäkin enemmän :) Sai se sentään yhden kuvan napattua, kun pennailin pikku purupuuni kanssa...

Hieman hankala kuskattava.