Angry Bird kiiistakapulana -jälleen

Kun Netta ja Janne kesällä käväisivät tervehtimässä pentuettani, toivat muun muassa tuliaisiksi Angry Birdin näköisen koiralelupallon. Me skidit sitä sitten päivän retuutimme pitkin nurmikkoa, kunnes Helmi-äiti poimi sen parempiin hampaisiinsa ja omi. Pitkin syksyä tästä samaisesta artefaktista on syntynyt äiteen kanssa nokkapokkaa ja kuten emännän napsaisemasta kuvasta voi havaita, on Helmin naamataulu aikas äkkiä väkkärällä, kun tipunen meinaa lipsahtaa meikäläisen hampaiden ulottuville :))

Ärjy-äitee

Mestariluokkaa

...tai jotain sinnepäin. Eli maanantain rally-toko -kurssilla Vesilahdella oltiin edistytty jo kolmanteen harjoituskertaan. Koska olemme jo niiiin kokeneita koiria ao. lajissa, ohjaaja tekaisi meille radan, jossa oli muutama "ei alokasluokan" tehtävä. Helmi-äitee aloitti ja me muut naureskelimme sen ja isännän yhteistoimintayrityksille, sitten oli Rhodesiankoira huki ja lopulta minun vuoroni. Emäntä oli jälleen remmin päässä ja namiosastoa edustivat kivipiiran palat. Niinpä olin aikas täpinöissäni jo lähdössä. Ensimmäinen rasti sisälsi tehtävän "maahan ja kierrä koira", meni kyseisen kohdan selvittämiseen hyvä tovi. Ensinnäkin jo maassa-olo oli haasteellista...minä yritin kaikin keinoin haalia enemmän nameja ja emäntä tuputtaa niitä kitaani sopiviksi katsomillaan hetkillä. Sitten se ympäri-kierto vielä, ei olisi sivullinen uskonut, kuinka mutkalle setteri pääsee. Ei siis ollut puhettakaan hallitusta odottelusta ohjaajan kiertäessä selän takaa :))
Ja tällaisia sitten tahkottiin tunti vuorotellen yhä pidemmälle ja vauhdikkaammin päästen...hyvä meitä!
Tänään illalla treenailtiin sitten uudestaan samoja askeleita kotikellarin syövereissä, ja katso, ympärikierto meni kuin tanssi vain, siis heti kun minut vain oli saatu maahan. Muissa asennot ja niissä ympärikierto menee kuin vettä vain. Helmi-äiteeestä taas oli yön aikana kuoriutunut melkein nero, kunhan vain malttaa pysyä seisomassa komennosta...

Viikkopunnitus

Ja vaakaan...tänään puntari näytti minulle jo 18kg! Äitee Helmillä viisari värähti 23,9kgn kohdalle ja Saimi pääsi aina 24,9kghen. Kaikki tulokset heti (ohjeenmukaisen) tankkauksen jälkeen.
Säkämittarointi osoitti, etten ole kasvanut korkeutta, eli mittaus osoitti vain 53cm.
Helmi on muuten kotomittausten mukaan 58cm ja Saimi vajaat 62cm...

Laumalenkillä

Pirkaan yhtyneet setterilaumat tekaisivat tänään taas yhteislenkin. Lähtö oli puolilta päivin Tampereen ja Kangasalan rajan tuntumasta, joten eikun autoon ja peräluukkureissu paikalle.
Perillä tien päässä oli jo useita kotteroita parkissa ja porukka kadonnut metsätietä eetteriin, joten painelimme omalla laumalla jäljille.
Vaikka pidimme aika hyvää vauhtia (me nelijalkaiset tietysti käytimme aikamme enmmänkin metsän tutkailuun kuin muiden etsimiseen :), saimme lauman kiinni vasta ns. kääntöpaikalla "Metsäpolun" päässä. Siellä sitten remusimme hetken koko laumalla ennen paluureissun aloitusta. Onneksi porukassa oli mukana se kiva jätkä (Ringo), jonka kanssa mulla on ruvennut synkkaamaan ihan mukavasti. Kaikki kanssakäyminen porukassa ei aivan kitkattomasti sujunut meidänkään osaltamme, sillä Saimi sai taas aikaiseksi kalabaliikkia muiden jätkien kanssa ja molemmat isommat likat vielä väänsivät yhden tollerin kanssa poskilihojansa...
Paluureissulla saimme porukan kintereille parivuotiaan enkkusetterin, jolla oli juuri sopivasti naisellisuuden kukkeus voimissaan. Niinpä äijät kulkivat silmät pyörien köytettyinä joukon keulilla ja me likat sitten parveilimme omalla koostumuksellamme rattoisasti peremmällä tuoreen tuttavuutemme kanssa...siis heti kun olimme saaneet Saimin pois joiltain poikkeuksellisen mielenkiintoisilta jäljiltä...Mukavaa oli, taas.

...niin kaiku vastaa

Viimein kunnon järvilenkillä. Pakkanen paukkuu noileesti ja järvellä on vain nimeksi lunta, niinpä oli oikein oiva tilaisuus ulkoilla jäällä. Huitelimme isännän perässä (välillä, pääasiassa edellä ja sivuilla) Tohlopilla ensin saareen, sitten Mustikkaniemeen ja lopulta uimarannan pielen kautta kohti kotia. Mustikkaniemen korvissa joku piski alkoi ärsyttävästi räykyttämään tiellä ja aattelin vähän haukkua takaisin...se vaan jatkoi ja jatkoi, joten en minäkään sitten hiljaisena malttanut pysytellä, vaan annoin myös palaa. Saimi hermostui myös ja niinpä meillä oli menoillaan jo melkoinen kilpahaukku, kun isäntä tuli meitä ojentamaan. Vastapuolena kun ei ollutkaan (enää) se tienpielen koira vaan kaiku, joka vastasi uskollisesti meidän jokaiseen kommenttiimme:))
Oppiskoos tällainen rauhallinen pikku setteri joskus, ettei paljon kannata haukkua jos ei haista mitä haukkuu :D

Pilkkipummi tokoilemassa

Päästiin tänään iltapäivästä porukalla järvelle. Lunta oli vaivaiset viisi senttiä höttöä ja jää muutaman kerran paksumpaa, joten olot olivat kilpajuoksulle perin otolliset...mitä nyt pakkasta oli näppäset -20C.

Blue moment ja kirjava turkki.

Vedeltiin siinä Saimin kanssa raikkaat otatukset Helmin tutkaillessa rantakaislikoiden puputilannetta. Ilmaa sisään vedellessäni löysin päivällä ongittuja pilkkikaloja reikien vieriltä. Parhaaksi suupielessä kuskattavaksi kalikaksi (jäätyneeksi siis) osoittautui -10cm särki, jonka kanssa teinkin matkaa hyvän tovin :)

Illalla oli jälleen rally-toko -keikan vuoro. Perillä kipakassa pakkasessa ihailimme ensin erityisen kirkasta tähtitaivasta, sitten lurautimme Helmi-äiteen kanssa ykköset ja mentiin katsomaan hevosia. Mua vaan ne edelleen syksyn sattumahaahuilun jäljiltä hieman arveluttavat, joten panin hieman ojentaen niitä haukun räykyllä. Helmi sen sijaan halusi ja sai nuuskutella yhtä konia aivan turvakkain...aika tyytyväinen oli emo moisen morjestuksen jäljiltä :)
Itse koulu meni IHAN loistavasti, meidän kolmen hurtan porukka veteli rastit kuin vanhat tekijät...vaan olihan sitä tunnin kuluutua massu laatukarsua aika täynnä ;)

Arvostelu...

Tässä eilisten kinkereiden "tulokset" omalta osaltani, arvostelijana siis Tanya Ahlman-Stockmari:
Tasapainoisesti rakentunut feminiininen narttupentu. Oikealinjainen pää, hyvin rakentunut edestä. Erinomainen runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä karvapeite!! Erinomainen käytös!! Liikkuu hyvin malttaessaan. Oikea hännän kanto liikkeessä....ja tällä siis KP ja VSP.
Saattaa olla että joskus käydään toisenkin kerran näyttelyssä ;)

Tässä meitin pentueen kasvattajaryhmä-tulos...

Lahden erittäin epävirallinen pentunäyttely...

Ei pirskatti, heti aamusta kylmään autoon ja sitten mentiin jonnekin...eli Lahteen. Perillä laskeuduin auton takaluukusta Messuhallin  parkkipaikalle kipakkaan pakkaseen ja aloin pärskimään. Saatoipa tulla nuha reissulla...vai olisiko sitten ollut vain kipakka pakkasilma, sillä sisällä ei vaivoja esiintynyt.
Pikapisujen jälkeen suorimme kaksijalkaisten kanssa halliin, jossa oli vallan päättömästi koiria. Siinä riitti ihmettelemistä, varsinkin kun majoittauduimme ihan tutun porukan, eli sisarusten, viereen! Isossa häkissä pötköttelivät velimiehet Adam ja Diego ja samaisen sellin pieleen nojaili Fiina-sisko...

Kehä-Kerttu odottelee vuoroaan.

Näyttelyremmissä kipaistujen harjoitusjuoksujen ynnä seisontojen jälkeen makailimme vielä hyvän tovin ennen esiintymisvuorojamme. Sitten virittäydyimme kehän pieleen odottelemaan vuoroamme kisan ainokaisen punaisen irlanninsetterin jälkeen. Kaksijalkaiset arvelivat olevan ikiaikoihin ainoan kerran, kun punaisia settereitä oli meitä puna-valkoisia vähemmän ;)
Velimiehet käväisivät ensin pennailemassa kehässä ja sitten me mentiin Fiinan kanssa kaiveltaviksi. Isäntä kuskasi minua ja heti lähdössä osuimme varsinaiseen miinakenttään, kun joku edellä mennyt oli pudotellut namiaskinsa sisällön kehämatolle. Meni siinä minulla sitten hetki keräillä kadotettua itsehillintää, tosin isännän nameja sivummalle potkiva jalka hieman auttoi   :)
Namien kanssa tunatessa Fiinan arvostelu sujahti ohi ja sitten olikin minun vuoroni joutua tuomari Tanya Ahlman-Stocmarin käsittelyyn. Käpälöinti ei minua hirvittänyt ja kun juoksimme kehän lävistäjän toiseen päähän, sai kennelin Emmi kehotettua isäntää nostamaan hihnaa ylemmäs. Näin saatiin paluureisulla jo esitettyä kunnon Kerttu-juoksua :)

KP ja VSP

Tuomari palkitsi esiintymiseni kunniapalkinnolla ja pääsin koettamaan ROPpia pojat voittanutta Adamia vastaan. Se pentele painaa minua melkein 10kg enemmän, joten pataan tuli että roikui...näissä kinkerissä kun eivät hippiäiset juhli :)
Adam pääsi lopulta aina BIS-kehään asti, joten ihan huonolle ei tullut hävittyä :))

Jatkuu ja jatkuu...Fiina ja Kerttu "vuokrahäkissä" odottelemassa.

Pääsin sitten vielä koko porukan kanssa kasvattajaryhmä-kisaan, jossa olimme seiskan (Kanakoirat, ryhmä 7) ainoita. Porukkamme pokkasi kunniapalkinnon, joten pääsimme siinäkin kisassa eteenpäin. Ja katso, otin vielä Emmin ja Diegon kanssa osaa parikisaan. Siinä olikin pieniä onkelmia, sillä olen tottunut kulkemaan ihan jalan vieressä ja sieltähän m inua ei Diego-rontin takaa näkynyt yhtään :) Siinä sitten yriteltiin pysytellä toisin päin, mutta kisajuoksussa tunkesin kesken reissun takaisin "omalle" paikalleni...Diegon taa "piiloon". Parikisa katkesikin siihen yhteen yritykseen.
Kasvattajarymä-kisassa käytiin sitten "välierissä", mutta siinäkin reissu katkesi ennen palkintosijoja. Mukavaa oli, mutta kyllä päivä vähän venähti. Taisi mennä Fiinan ja sen emännän kotimatka aika myöhäiseksi, vaikka hieman yritimmekin auttaa kuskaamalla hesalaiset autolla asemalle junaa odottelemaan...

Pesulle

Huomenna on ilmiselvästi luvassa jotain poikkeavaa, sillä jouduin ihan itsekseni suihkuun. Enkä ollut edes likainen...ainakaan omasta mielestäni. Isäntä otti ja luttasi turkkini puhtaaksi pölystä ja kurasta sekä kuivasi. Sitten pääsin jatkokäsittelyyn eli emännän föönin uhriksi. Toisaalta lämpimän ilman puhkuminen ja puhaltaminen turkkiin ei ollut lainkaan epämiellyttävää, pakkastahan edeleen piisaa ja sisälläkin tuppaa välillä olemaan holotna olo.
Kuivauksen jälkeen isäntä varustautui pullonpohja-laseillaan ja kaapista tonkimilla trimmaussaksilla. Meikä kapuloitiin emännän ja isännän toimesta lukkopihtiotteeseen, jossa sitten jouduin kärsimään tarvittavat trimmaustoimet...korvien karvoja ja jalkoja lähinnä siivoiltiin.
Lopuksi iltapissille ja unelle...

Nuolemanspiraali

Joo, aika outo otsikko, mutta jos olette huomanneet, niin Budapestissä ovat menossa taitoluistelun EM-kilpailut. Kuolemanspiraali on siis eräs taitoluistelutermi ...tossa alla saksalainen pari Robin ja Aliona ao. puuhassa...

Kuolemanspiraali...

Siis...emäntä ja isäntä sattuivat kääntämään (joo, ennen ne kuulemma aina katsoivat luistelukisat mutta ovat kuulemma nykyään jo kyllästyneet) telkkarin taitoluistelua esittävälle kanavalle ja juuttuivat seuraamaan jäätanssin vapaaohjelmaa. Siinä samalla emäntä kieputti meikäläistä sylissään ja keksi tehdä kanssani "kuolemanspiraalia" (tiedetään; ei kuulu jäätanssiin). Isäntä katseli lopputulemaa ja totesi menoillaan olevan liikkeen paremminkin "nuolemanspiraaliksi", sen verran innokkaasti pyrin lääppimään kielelläni emäntää :)

Yölenkillä isäntäväki sitten äityi oikein nimitysnikkareksi ja keksi koko hyytävän p&k-lenkin ajan uusia nimiä kirjoille ja leffoille yms... kuten "Koiria telineillä"=agilitykirja, "Täällä Pohjanpystykorvan alla"=Saimi setterin omakohtaiset muistelmat Väinön kanssa vietetystä viikosta, "Hau of Finland"=haukku ratkaisee. OK. Säästetään teidät enemmältä viisastelulta ;)

Lahteen sunnuntaina

Eka koiranäyttelyni lähestyy, eli teemme reissun Lahteen sunnuntaina. Munhan piti jo syksyllä aloittaa näyttelyurani, mutta jouduin doping-ongelmien takia vetäytymän silloin kisoista (hammas oli poistettu :).

Nyt sitten viimein mennään näytille...meitähän tulee paikalle tämän tiedon mukaan kaikkiaan neljä sisarusta, joten kerrankin punavalkoisia settereitä on punaisia (vain 1) enemmän! Yksi pikku ongelma kyllä on, eli turkki. Se kun ei oikein mitenkään täytä rotuvaatimuksia. Valkoiset alueet ovat (edelleen) täynnään punaruskeita läiskiä. Harmi, sillä kyllä Afriksella ja jätkillä vaan ovat ihan puhtaat valkoiset alueet. Fiina ja minä olemme tainneet saada geenejä jostain englanninsetteristä. Mitähän se äitee oikein puuhaili Ruotsin-matkallaan :)

Ai joo, olihan meillä toinenkin, minimaalinen, ongelma, sillä kilpailunumeroa ei koskaan ilmestynyt. Isäntä sitä sitten tiedusteli ja sai kuulla sen saatavan kuittia vastaan kisatoimistolta, joten nou hätä.

Se parempi "puukapula"

Tänään ulkoilimme iltapäivästä tavan mukaisesti suolla. Reissu olikin poikkeuksellisen antoisa, sillä Saimi-täti innostui Väinölle ja minulle oikein personal traineriksi. Tuo "ikääntynyt" punanuttu paineli suolla kuin viitapiru ja aina kun meinasimme Väinön kanssa lopettaa kilpajuoksun tädin kanssa, se tuli kuikkimaan kirsujemme eteen ja teki ärsyttäviä vekkulitemppuja, kunnes taas kipitimme kilpaa lumi pöllyten...
Paluureissulla löysin oikein kunnon "puukapulan". Kuskasin sitä kiivaasti puolustaen hyvän pätkää kohti kotia, kunnes isäntä sitä sitten lopulta innostui tutkailemaan tarkemmin. Tutkailtaessa kapulani osoittautui kunnolla pakastetuksi jäniksen jalaksi! Kumma, ettei isäntä sitä haistanut :)) Otti kyllä mokoma sen pois ja heitti metikköön...mistä hikeennyimme muuten koko porukalla. Outoa hukata hyviä eväitä! ...Ettei vain ollut sen Helmin muinoin murjoman pitkäkorvan jäännöksiä...

Nyt kelpaa

Kelin puolesta meinaan, sillä napakka pakkanen on mukavasti kuivannut ja jäädyttänyt litimärän suon. Valoisaakin piisaa taas pikkuisen paremmin, kun lumi heijastelee ja monistaa nirkoisia päivänvalon minuutteja. Tänään meillä oli oikein raikas ja reipas iltapäivän ulkoiluhetki juuri tuossa auringon laskun ja kuun nousun tietämillä...isäntäkään ei uponnut enää kovin syvään rahkasammaleikossa ja meillä pikku eläimillä pinta kantoi jo mainiosti. Väino-pohjanpystis on osoittautunut oikein mukavaksi kilpajuoksukumppaniksi ja sen kanssa vedeltiinkin kunnon intervallit ;)

Rally-Tokoa tuplanartutuksella

Vesilahti, Vesilahti, siinä talvikauden tahti ;) Taas mentiin tallin ylisille, tällä kertaa matkassa olivat minä, Helmi ja isäntäväen molemmat edustajat. Ohjelmassa oli ensimmäinen tunti rally-tokoa ja porukkaa oli kurssillamme juuri sopivasti, eli nenäkurssillamme esiintynyt Rhodesiankoira Jaffa ja me + kouluttajan SM-narttu. Näin pienellä porukalla treenasimme vauhdilla ensimmäisiä harjoitteita, lähinnä lähtöä ja käännöksiä...ja nehän meiltä sujuivat, vaikka saimmekin paalin kotiläksyjä...

Kerttu 7kk...statiscs

Nyt on seitsemän kuukautta takana. Siksipä olikin sopiva hetki kipaista vaa'alle ja säkämittariin. Vaaka nasahti tällä kertaa 17,7kg:n lukemiin. Eväästä on hetki, vaan ei pitkä, eli viime punnituksen 100geetä isompi lukema johtui varmaan ummetuksesta...

Säkämittarin viiva piirtyi tällä(kin) kertaa samalle 53cm:n korkeudelle, harmi, Fiina-siskokin on isompi :)

Talventuoja

Pohjanpystykorva-Väinön voi nyt kiistatta julistaa talventuojaksi. Kun se oli meillä viimeksi kylässä lokakuun puolivälissä, talvi alkoi yllättäen jo niin varhain. Mökillä sai kärvistellä kympin pakkasissa. Ja kuten erittäin hyvin tiedetään, tuo pikatalvi lopahti aika äkkiä... No nyt kun Väinö tuli perjantaina viikoksi taas vierailulle, oli heti eilen, lauantaina, jo pakkasta ja luntakin leijui ilmassa. Tänään aamulla olikin sitten jo täysi talvi; pakkasta het -10C ja lunta sentteinä saman verran. Jos siis aiotte nauttia talvesta täällä Pirkanmaalla, niin tuleva viikko on siihen sopiva. Kokenut (tänään 7 kk!) säänennustajasetteri löysi talven jatkon merkit puruluun syövereistä ja sanoo Teille seuraavaa...lunta ja pakkasta piisaa aina helmikuun 20. päivän korville asti. Lunta ei tänä aikana riesaksi asti satele (lue: ei estä metsässä juoksua) ja sitten taas kelit losahtavat. Takatalvi koettelee meitä huhtikuun puolivälin jälkeen, mutta siitä pidemmälle ei osaa mitään sanoa kun tuo luu oli niin lyhyt ;)

Talventuoja oikealla ja päivänsankari toinen vasemmalta.

Vilskettä ja vipinää...

No niin, pohjanpystykorva Väinö tuli meille eilen viikoksi hoitoon, kun sen porukat läksivät Lappiin laskettelemaan! Sinne meni myös meitin iso takaloosteri ja tilalle tuli pikkuisen miniä isompi jaappanilainen vastine. Saas katsoa mahdummeko porukalla luukkuun...
Kun Väiski saapui meille, aiheutti se tavanomaiseen tapaan melkoista vaakalentoa koko illaksi, hyvä kun yölevolle lopulta taivuttiin. Tilkettä lentoreiteille toi vielä lisää paikalle piipahtanut Frida-Perro porukoineen. Eivät meinanneet kaksijalkaiset sekaan mahtua :) Ja tätä on sitten luvassa tuleva viikko, mitä nyt pääosin ilman Fridaa. Isäntäväki jo mietti, kuinka tulevan viikon aamupissitysten kanssa oikein käy, meitä neljää kun ei itse pirukaan taio konttaamatta metsän puolelle...Saattaapa olla, että nukkumaanmenoaika hieman varhenee, jotta aamusella kuljetuspuuhat onnistuvat kaksi x kaksi menetelmällä.

Rumpali

Tumps, tumps, tumps, tumps, tumps...ja taas ovat kaksijalkaiset hereillä. Minä se siinä rapsuttelen äänekkäästi kaulanahkojani. Tänään emäntä otti ja tarkasteli aamusella ihoni tosi tarkkaan läpi, eikä mitään poikkeavaa havainnut, ei edes juuri raaputellusta kohdasta. Ruokakin vaihdettiin vuoden vaihteessa osin rapsuttelu-syystä, mutta mitään muutosta ei rapsutteluosastolle ole tullut. Se kun alkoi joskus syksyllä, kun ekaa kertaa käytin pidempään pantaa...
Unta kaipaavat vaan toivovat sen loppuvan, ehkäpä sitten keväällä ;)

Jalka nousee ja paino kasvaa

Märkää piisaa ja kuraa, sen vuoksi joudumme koko koiralauma pari-kolme kertaa päivässä pesulle. Mua ei toi alituinen vedellä lotraaminen oikein hotsita, joten siirryn suihkun alle vain kannettuna... Sen sijaan itse pesutoimitus onnistuu mukavasti, sillä massukarvojen luttaamisen avitukseksi osaan komeasti nostaa vuorotellen molempia takakoipia, ja vielä korkealle! Mummo-Wandallakin on kuulemma sama taito, eli nyt periytetty kerrankin tarpeellisia ominaisuuksia.
Lopuki huomattakoon, että kaikki vastenmielisyyden tunteet unohtuvat pyyhkeen sisässä :)

Sitten viikkomittarointiin, eli vaaka näytti (jo unohtuneista) massuvaivoista huolimatta 17,8kg. Säkäkorkeus sen sijaan tuntuu juuttuneen 53cm:n kohdalle...

Nenänkäyttökurssi

Taas mentiin Vesilahteen, eikä viimeistä kertaa...
Tällä kertaa aiheena oli nenänkäyttö ja meitä oli matkassa minä, Saimi, isäntä ja emäntä. Helmi-äitee sai jäädä kotiin, ehkä lepäämään, ehkä vahtimaan ikkunaan ;)
Kurssia oli vetämässä itse Tommy Wirén ja paikalla oli seitsemän koirakkoa ja pari kuunteluoppilasta, joten ihan kiva porukka kooltaan.
Aloitimme autossa istumalla, siis me koirat, kaksijalkaiset kun kuuntelivat aluksi luentoa. Sitten pääsimme toimiin ja nuuskuttelimme lämmittelyksi yksitellen ruokakippoa oikein estradilla. Helppo ja kiva treeni, sillä aina kun kuonon kuppiin tökkäisi, tuli namia :)
Seuraavaksi kuppi vaihdettiin käyttämättömään (ei kontaminoitunut) ja sitä piti vastaavasti nuuskaista ja poimia palkinto. Kun tuo melko yksinkertainen temppu oli hanskassa, sai valita kahdesta purkista sen jossa oli nakki...yllättävää kyllä, olin AINOA, joka pääsi näin pitkälle. No, Saimi sai myös kokeilla, mutta se vain heitteli ylävitosia ja siitä ei palkkaa lohjennut :))
Päivä olikin sitten tässä, viisi tuntia meni ja kaikki olivat ihan loppu treenin jälkeen. Outoa, ei luulisi kilometrin päähän haisevan nakin palan etsimisen noin väsyttävän. Eniweis, kivaa oli!
PS. Menestys treeneissä sai Canicur-kuurin jatkumaan...tuli näet syötyä liikaa palkkionameja :)

Jo pois lähdössä...

Kurssilaisia

Kuusi kaatuu...lopulta

Otin Saimin kanssa lenkin ja pesun jälkeen pienet kuivatusjuoksut (käytiin siis pesulla 247. kertaa tänä "talvena" lenkin jälkeen) muurin ympäri. Siinä vilisivät keitttiö, kuisti ja olohuone silmissä, kunnes kuistilla ollut kuusi lopulta kaatui. Ilmeisesti sen tasapaino meni voimakkaan ilmavirran vaikutuksesta, mehän emme siihen osuneet :)
Kaikeksi onneksi kuusi on ollut jo tovin kastelematta ja odottelee muutenkin jo loppusijoituspaikkaansa (takkaa). Kaatumissuuntakin oli kohden komeroa, eli maksimikallistukseksi jäi vaivaiset 45 astetta. :))

Vähän jäi latvatähti vinoon :)

Pari palaa kinkkua = Canicur

Isäntä arveli koira-lehden varoittelut koirain kinkunsyönnin vaaroista suuresti ylimitoitetuiksi ja tyrkytti meille piskeille alkaneen vuoden kunniaksi kinkun rippeitä. Saimme kukin muutaman viipaleen tuota makoisaa possun peräpäätä ja eikös annos sitten minulta lyönyt vatsan vikkelälle ;(
Vuoden toinen yö meni pihalla kykkimiseksi ja keltaisen lirun tiristämiseksi ahterista. Kaksijalkaiset, isäntä varsinkaan, eivät olleet yökeikkailusta sen enempää innostuneita kuin minäkään...onneksi sain viimein unenpäästä kiinni isännän kainalossa alakerran evakkosängyssä :)
Asialla oli valoisatkin puolensa, dieetissä (lue: raejuustoa, keitettyä riisiä, kanafilettä ja Canicuria) ei ole ollut valittamista ja olen nyt kaikkien suureksi riemuksi oppinut selvästi havaittavasti pyytämään ulos...viimeiseksi vahingoksi (toivottavasti) jäi mökin tuvan maton kastelu leikin tiimellyksessä, mitä ymmärsin niin nolon näköisenä hävetä (kaksijalkaisten tulkinta), että jäljet vain kuivattiin...

Hyvää Uutta vuotta 2014

Tässä me kahlaillaan vuodenvaihteessa 2014 ilmastonmuutoksen kourissa. Ei paljon pakkanen nipistele ja hanki hohda. Koettakaa pärjäillä ja ostakaa säämiskäpyyhkeet :)

Ja vesi on jopa lämmintä...vaikka taustalla on JÄÄTÄ.

Follow ME...