Kausi jatkuu...kotona

Mennäviikko surahti kaksijalkaisilta mökin rakennuspuuhissa sen verran tiukasti, ettemme juuri päässeet päiviä vapaina laukkaamaan. Suurimmat esteet olivat tontilla riehunut kaivuri ja paikalla poikkeilleet kuormurit. Me kun emme koiraporukalla oikein osaa niitä väistellä :) Ja sitä paitsi kaivuriäijät (isä ja poika) olivat ihan mukavia...
Sen verran pääsimme metsiin samoilemaan, että löysimme teeripesueen jo isoiksi kasvaneet jälkeläiset emoineen ja pölläytimme ne lentoon aikas paukkeella! Niitä oli kaikkiaan viisi, joten paikallinen kanahaukkanen ei juuri ole päässyt kuin pyypesueen kimppuun. Se onkin tosiaan pinitty kivien päälle tasaiseksi höyhenvuoreksi ;(
Pääasiassa olemme viettäneet siis aikaamme narussa, jossa onnistuin koheltamaan vasemman takajalkani nivusen pariksi päiväksi ontumiskipeäksi. Emäntähän heti vetäisi hernukan nenäänsä ja olettaa ilman muuta minulla olevan jokin "Kaisa-vaurio" luustossani...taitaa pian olla röntgaukset edessä...

Vesilahdella...näyttelyssä

Vesilahden cockerikerho tai mikälie puulaaki oli järjestänyt Koskenkylän Harjulaan ryhmänäyttelyn, jonne siis matkasimme melkein heti aamusta. Järjestäjillä näytti olevan kohtalaiset suhteet yläkertaan, sillä sää oli mitä mainioin (lämpösäädin oli kyllä juuttunut liian kovalle). Stadionilta löysimme Sonny-nuorukaisen ja Helmi-äiteen velipuolen Luckyn, jonka pakeille sitten leiriydyimme.

Kauaa ei tarvinnutkaan odotella, kun jo pääsimme kehän äärelle...siis kunhan haimme "turistikoira" Saiminkin seuraksemme vollottamasta leiripaikalta :) Sille kun tuli HETI ikävä meitä muita.
Luulivat vielä kehässä että Saimi olisi se ainoa ilmoittautunut punainen setteri. Kaksijalkaisilta meni hetki todistella ettei Sämpylä ollut se puuttuva poika (yhtäkään punaista ei siis ilmestynyt kehiin ja meitä oli sentään neljä!).
Sonny oli pentu-poikana tietty ekana kehässä isäntänsä kanssa ja sitten Lucky kävi heittämässä kiekat emäntänsä kanssa. Seuraavana vuorossa oli juniorinarttu Adele, eli MINÄ-ministeri emännän kanssa. Tuomari Pekka Teini jakoi suunnilleen kehuja mutta totesi meikäläisen jäävän pieneksi ja tarjosu EH:ta. Sitten Helmi-äitee kieppasi isännän kanssa renkulat ja nappasi SA:n. Lopuksi Helmi ja Lucky kisasivat keskenään ja velipuoli voitti, eli Hempulle nasahti sitten VSP. Kaikki puna-valkoiset saivat tuomarilta piiskaa luisuista lantioista, joka onkin hänen mukaansa kaikkien suomessa nähtyjen puna-valkoisten vika. Missääs sellaisia "hyväperäisiä" puna-valkoisia mahtaisi asua? :)

Tässä minun arvosteluni.

Tässä Helmi-Orvokin paperi.

Preppausta

Hellästi meni. Tuo näyttelytreenaus meinaan, sillä vain muutaman ravi-askelen jouduin ottamaan helteisellä kotikadulla. Tietysti piti vielä venyä pariin seisontaan ja hampaiden syynäykseen, mutta ei siis mitään rankempia drillejä :)
Rankempi otatus mulle ja Helmille oli "mökkipölyn" pesu ja sen jälkeinen kuivaus ynnä trimmaus. Vaan nyt ollaan valmiina huomisen koitokseen...