Mä oksalla ylimmällä...

Tänään käytiin Pirkanmaan settereiden (no ei toki kaikkien :) kanssa ulkoilemassa Haralan harjun maastossa. Kelihän oli mitä oivallisin, pikkuisen pakkasen puolella ja lunta tuli taivaalta sopivasti.

Juuri lähdössä lenkkeilemään.

Näkötornin parkkipaikalle kertyi taasen nippu autoja, joista sitten purkautui lukuisa setterilauma ja tolleri :)
Meilläkin oli takaloosterissa tätä keikkaa varten koko karvakolmikko, minä jopa ekaa kertaa! Joo, olin tosiaan saanut isäntäväeltä luottamuslauseen osallistua julki-ulkoiluun, kun olen jo riittävän iso ja vahva. Sen sijaan äiti-Helmin osallistumista pohdittiin hieman pidempään juuri loppuneiden juoksujen takia...tiedettiin nääs (siis kaksijalkaiset tiesivät), että jätkilllä menee moisesta pakka sekaisin :)

Ennen lenkkiä tornin edustalla.

No, Helmi testattiin Tarmo-enkulla, joka ei isommin kiinnostusta osoittanut. Kun paikalle sitten tuli velipuoli Lucky, oli Hempu sille ihan silkka seksiobjekti, ja niin isäntä joutui heti muutaman kuljetun metrin jälkeen palauttamaan Helmin autoon venailemaan.
Lucky vain vaihtoi kohteeksensa Saimin, joka kyllä aina näyttää pojille mistä kana pissii. Niinpä siitä ei huolta tarvinnut kantaa... Mulla taas ulkoilu sujui oikein rattoisasti, isot piskit eivät pahassa maastossa kummaakaan vauhtia pitäneet, joten pysyin hyvin vauhdissa mukana ja nappasin kaverikseni Ringon. Ringo on Luckyn perheen nuorempi punavalkoinen jäpikäs, eikä ainakaan minua kohtaan yhtään tungetteleva :) Teimmee sellaisen puolentoista tunnin lenkin ja ainakin kaksijalkaiset väsyivät (ei tietystikään meidän isäntäväki....mitä nyt nukkuivat Avaraa luontoa "katsellessaan" :)) Olipa hauskaa leikkiä isoa setteriä!

...ja Kerttu rikkoi tämänkin :)

Seurailin iltapäivästä emäntää kellarrin auttaakseni häntä ripustuspuuhissa. Koska apu ei kelvannut, ryhdyin puukoppaan ja poimin sieltä jyrsittävää. No, emäntä ripusti pyykit narulle ja unohti minut askareisiini. Heti kun kaksijalkainen vanginvartija oli poistunut, äkkäsin ikkunalaudalta sisälle talvehtimaan tuodun lintujen kylpyaltaan! Tuttu kapistus, sillä jo pikku pentuna olin ottanut tavakseni poimia sen reunalta savilinnut leikkikalukseni.
Hieman oli astia korkealla ja sitä tavoitellessani se kopsahti lattialle arvattavin seurauksin, tuhannen tuuskaksi meni! Vahingon tuotettuani hiippailin korvat luimussa yläkertaan ja minut nähtyään emäntä meni tarkastamaan vahingot...sen verran oli syyllisen näköinen. Onneksi en saanut sen paremmin pataani, ex-astia vain joutui roskiin. Onneksi linnut pysyivät ehjänä, saan niitä sitten taas ensi kesänä kuskailla...jos en jo sitä ennenkin :)
Lekurissakin tuli käytyä, tarkemmin sanottuna eläinhoitajan pakeilla. Se tarkasti tikattujen ikenieni tilaa, eli poisteli jo melkein sulaneitä tikin jämiä. Samalla tuli tarkastettua etujalan yläpää, eli olka ja se tuli hyväksi havaittua. Nyt siis kohti talvipakkasia täydellä höyryllä.

Kettu olkkarin lattialla "reporankana".

...Heii, sain muuten "lääkärissäkäyntilahjaksi" oman ketun!

Jumppatalkoissa Saimin kaa

Äitee-Helmi oli eilen niin mehuissa, ettei sillä ollut vähäisintäkään asiaa Vesilahden koirajumppaan. Niinpä korvaavana seuralaisena minulla oli agi-Saimi, tuo aina niin vallaton tätini ;) Muutoinkin meillä oli poikkeava kokoonpano, sillä emäntäkin oli hukan teillä (ansiossa virassaan siis) junamatkan takana. Häntä taasen sijaisti Helmin kummisetä, eli Frida-Perron isäntä, joka ystävällisesti on ainakin alustavasti lupautunut peräti kolmasti tuuraamaan emäntää. Oikeastaan olisi siis poikkeavaa, jos emäntä olisi mukana...
Harjoitustantereellamme Saimi oli aluksi hieman oohoillaan hevosten ja muiden maaseudun eläinten tuoksuista, mutta itse treenit sujuivat mainiosti tuuraavan treenauttajan asiantuntevassa ohjauksessa. Ainoat hankalammat kohteet olivat pallomeri ja kulkukäytävä. Käytävää pitkinkin Saimi ujelsi varsin nopeasti meikäläisen asiantuntevassa ohjauksessa, tai sitten vain hävetti joutua pikku penikan kyykytettäväksi...sillä näin kävi pallomeren kanssa. Sinne Saimi ei uskaltautunut ollenkaan, vaikka minä malliksi roiskinkin altaaseen eestä, takaa ja sivulta (kirj. huom. HOLTITTOMASTI). Muutoinkin kävin tilkkasen ylikierroksilla, sillä aina kun treeni eteni kohtaan, jossa isännältä loppuivat namit, piipahdin taskuntankkaustauolla pikaisesti häiritsemässä muiden touhuja ja pummimassa evästä :) Sori!
Yläleuan tikkejä on vielä jonkinlainen mytty jäljellä, mutta aika vähissä ovat. Siitä hyvästä sain (viimeinkin) kunnon nappuloita rouskutellakseni, ei siis enää niitä mössöksi liotettuja!
Ja laitetaan tähän loppuun vielä sunnuntain mittausten tulokset: painoa oli 15,7kg ja säkää kaikki 50cm.

Stop 'n Go

Aamulenkki kullan kallis, vaan voi sitäkin joskus hieman kyseenalaistaa...kuten tänään. Koiralaumallamme oli vaihteeksi kaksi kuljettajaa, joten emäntä nappasi vetojuhdikseen Helmin ja Saimin, minun jäädessäni ylijääneen isännän kuskattavaksi :) Isäntä oli sen verran valppaassa tilassa että vetoyritykseni tuppasivat torppautua alkuunsa ja koska tuppaan vetämään mielelläni suurimman osan ajasta, meni homma jakoon. Emäntä paineli suolle isojen koirien kanssa. Kade! Isäntä sen sijaan ei jalkojaan liikutellut, ellen ollut napsakasti vieressä (onneksi sijaintia vahvistettiin kunnon namituksella :). Näin edeten pääsimme sentään muutaman sata metriä ennen kuin suokolmikko tuli jo vastaan kierrettyään piiiitkän lenkin. Kannattaisi ilman muuta malttaa patikoida vetämäti, mutta kun...
Iltapäivästä rouskaisimme pikaisesti maalle tarkastelemaan Eino-myrskyn mahdollisesti aiheuttamia vaurioita. No, niitä ei omalta lääniltä löytynyt, mutta kyllä matkalla kaatuneita puita näkyi. Perillä päästiin oikein porukalla metsäänkin, minäkin, kun tuo hammas-rajoite juuri loppui. Olkapään vammaa saisi alkuperäisen suunnitelman mukaan vielä varoa, mutta enhän minä ole räpylää muistanut sääliä edes sisätiloissa ja köydessäkin vedän (kuten yltä ilmeni) kuin hepo. Niinpä sain kipitellä muutaman hetken ihan irrallaan...etten nääs teloisi raajaa reuhtomalla.
Ainakaan tässä kotosohvalla nyt maatessani räpylä ei oireile ja olipas kiva mennä omaan tahtiin edes pikku pätkä.

Vaihtelevaa...

Eilen satoi lunta ja emäntä kuvaili meikälikkaa riemuissaan kanervia ja valoja vasten. Näytti kuulemma niin jouluiselta ja hellyttävältä.

Joulukuvaelman tynkää :))

No, sitten lähdettiin lenkille ja se ei mennyt ihan putkeen...kuljettajakin joutui ojaan nastakengistään huolimatta kun me vähän porukalla tutkailtiin kaivannon hajuaarteita! Siinä kotitalon portilla emäntä sitten avautui koiraparatiisistamme naapurin Donnalle ja sen isännälle ja olihan siinä kuulosalla vierinaapurin rouvakin ;) Emo uhkaili unohtavansa meidät autojen yliajettavaksi ja kaikkea sellaista, joita koirilleen omistaututunut emäntä nyt tuppaa latelemaan isännän ollessa "työmaavetäytymässä" Pietarissa.
Onneksi isäntä saapasteli tänään kotiin ja vapautti emännän "vetäytymään" pikkujouluihin. Isäntä kun ei oikein aina ole supervalppaana, vaan leikkii tietokoneensa kanssa, on mulla hyvää aikaa tehdä tarkempia tutkimuksia talouden eri tasoilla. Kuten nyt tänään kuistin pöydällä...kukkavaasissa vain sattui olemaan juomakelpoista vettä (ja emännän hieno ruusu), joten kaadoin nesteen pöydälle juotavakseni. Sillä kohtaa isäntä sitten havahtui ja nöyränä poikana kuivaili jälkeni, otti valokuvan ja kiitti onneaan etten ollut saanut kristallivaasia rikki :D

Käry on käynyt sissillä...ruusu vasemmalla ei ole kovin kaunis :)

Hullu rouhija

Heh, pääsin kellariin isännän seuraksi "asentamaan" kuralavuaaria. Asennukseen piti kuulua hieno kaappi, mutta se ei vieläkään ole puusepältämme ehtinyt asennettavaksi asti, niinpä isäntä koppuloitsi laudan pätkistä altaalle jalan tapaiset...ja ylijääneet laudan palaset sattuivat tietysti meikäläisen näköpiiriin murskaavin seurauksin. Kun kellarin lattia oli lähes täysin tikutettu, isäntä viimein huomasi edesottamukseni ja nappasi puun palaset (vähäksi aikaa) pois luvattomista hampaistani. Hermostuin sellaisesta ojennuksesta ja nappasin korvaavaksi jyrsintämateriaaliksi isännän lukulasit :) Kylläpä äijää ärsytti, kun huomasi hammastelun kohteeni. Säästin henkeni hitaudellani, sillä vasta toisen sangan pää oli pahemmin vahingoittunut ja huonommassa linssissäkin oli vain pari hampaankuvaa...ei edes valokuvassa näkyviä vikoja!

Kun asennuspuuhat olivat viimein valmiit pääsin sylipossuna yläkertaan, jalkavaivainen kun (muka) olen. Heti kun jalkani koskettivat maata, niin lennähdin jousen lailla puolentoista metrin loikalla sohvaan ja kimmahdin vaakatasossa selkänojasta vauhtia ottaen takaisin...ja ympäri alakerran tuhatta ja sataa...ei särje yhtään, eikä mikään!

Krrrtttu...p.le

Tänään laserhoidossa Animagissa ja koirakoulussa Vesilahdella...rauhallisesti. Höpöhöpö, täysillä aina ja kaikkialle; lehtien perään ulkona taluttimet vonkuen ja koulussakin tietysti ensi töiksi suoraan ns. yläputkeen seikkailemaan. Mikään tai kukaan ei minua nyt jarruttele, yrittävät kyllä, mutta eipä onnistu ;) Mitään kehuja ei juuri isäntäväeltä kohkaamisen ansiosta lohkea ja Saimiltakin tuppaa saamaan hammasta, kun sitä häiritsee korvassa roikkumalla tai jalasta puremalla.
Taitaa olla joku puberteetti tahi uhmaikä päällä :)
Noo, fyssari Kirsi totesi jalan sentään olevan aika hyvässä kondiksessa ja muutoinkin arveli olan paranevan kunhan noita oikeita lihaksia joskus kerääntyy.
Laserhoito muuten ei kestä kuin neljä minuuttia per laaki. Siinä joku äijä huitoo pallopäisellä valoa hohkaavalla sauvalla olkaani ja hoito kuulemma nopeuttaa voimallisesti kudoksen paranemista...katsotaan, vielä on pari kertaa jäljellä...

Syysmyrsky

Hammas- ja olkakaranteeni ei oikein hotsita. Tänäänkin isojen likkojen lähtiessä isännän kanssa harjuun ulvovaa tuulta ja aurinkoa ihmettelemään pääsin minä emännän kanssa peräti kadun risteykseen ja takaisin. Onneksi sentään onnistuin ilokseni "poimimaan" jälleen lentämään lähteneitä lehtiä...joku ilo ylikovasta tuulesta sentään oli minullekin.
Aurinko yllytti sitä paitsi kamerahemmot kaivamaan apparaatin näkösälle ja sain poseerailla valoisemmissa läikissä tuoreita kuvia varten. Kuten sadosta näkyy, ei kuvaaminen noin terävässä valossa ollut kuitenkaan kovin helppoa (noilla leluilla :).

Vielä lehdet lentää...

Isäntäväen ihmetellessä kuvasaalista näytin nille tumpeloille, että mieluummin kannattaa paneutua minuun kuin minun kuviini ja piipahdin lurauttamassa litran lirit meidän koirain "oman" huoneen lattialle. Tuotetta tuli sen verran runsaasti, etteivät siellä vielä varalla makoilevat sanomalehdet oikein onnistuneet rajoittamaan vahingon laajuutta :))
Tempulla en juuri meriittejä keräillyt ja jouduin saman tein vertailuun perheen muiden koirien kanssa ja pääsin pitämään perää sisäsiisteyslistalla...höh, opetelkoot tarkkailemaan "ilmoituksiani" paremmin!

Eikä pääse edes ulos

Paitti pissille ja kakkoselle...muut meni jo

No, voihan sitä aikaa kuluttaa vaikkapa sohvalla makoillen. 

Vaan eiköös tästäkin vaivasta sentään selvitä muutamassa viikossa :(

Suu täynnä tikkejä

Tällaista jälkeä yläleuasta löytyi. Pikkuisen olivat sentään hammasjuuren hajoittajabakteerit hommiaan aloitelleet, mutta, kaiken kaikkiaan mieletön juuri...ja lasku :))

Mutkia matkassa

Tilannetiedotus lekurista (Animagista siis).
Taju on poissa, joten sihteeri kirjailee: Hampilääkäri sanoi yläkulmureiden juurten olevan todella syvässä ja lujassa. Se toinenkin, jonka luultiin aluksi irronneen, olikin mennyt poikki ja ikenestä pisti vain nuppineulan terän tapainen piikki, oli siis edelleen paikallaan. Lekuri uhkaili jopa enemmällä luun jyrsinnällä.
Samalla, unten mailla ollessani, ortopedi-Hansu tutkaili kipeytynyttä oikeata etujalkaani ja totesi siinä olevan tuoreen trauman (oliskoos sittenkin se sillalta putoaminen syynä) ja lievän olkaluksaation. Sen hoidoksi meikäläiselle annetaan nyt tulevalla viikolla kuulemma laserhoitoja (millä vain rahaa saavat :) paranemisen nopeuttamiseksi. Liikunta-arestia nasahti ensin hammaspuolelta kymmenen päivää ja jalkaosastolta vielä kaksi viikkoa till...onneksi ovat sentään samaan aikaan. Särkymömmöjäkin paalattiin emännälle ostettavaksi sen verran runsaasti, että doping-rikkomusta välttääksemme en osallistukaan (pahus) ensi viikon lauantain BestIn Puppy-showhun. Tuota ei kyllä kumpikaan isäntäväestä harmitellut, sillä turkkini kaipaa vielä hieman lisäkarvoja. Varsinkin valkoisia :)

Viisikuukautisraportti > RF SS Adele "Kerttu"

Nyt tulee viisi kuukautta ikää täyteen hiukka ennen puolta yötä. Ainona porukasta ehdin 12. päivän puolella maailmaan, vaikka tiukkaa tekikin, joka suhteessa. Saa kysyä kasvattaja-Riitalta, jos kehtaa. Se vaan tarttee sanoo, että kyllä huomasi olevansa esikoinen :)
Jep, viisikuukautisraporttiin:
Paino tasan 15kg
Säkäkorkeus on nyt isännän mittaamana 49,3cm
Turkki on punaisen osalta hieno, mutta valkoista on heppoisesti, alta kuultaa punaista pitkin selkää, otsassakin on pilkuista leppäkertun tuntosarvet V:n muodossa "tiaran" alla. Mahakarvat ja kyljetkin ovat sekaväriset, joten ensi viikolla (ehkä) alkava näyttelyura saattaa myös samantein loppua ;(
Hampaat ovat pääasiassa vaihtuneet pysyviin versioihin. Ainoastaan oikea yläkulmuri jumittaa edelleen, sillehän on (ja eilen vielä kiinniolleelle vasemmalle yläkulmurille) tilattu poistoaika perjantaiksi.
Muusta kropelaardista voi sanoa, että etupää on leveä kuin bulldogilla ja ahteri kapea kuin alakoululaisella. Oikea etukäpälä aristaa väänneltäessä, sekin selvisi tänään, ettei siinä ole sentään (isännän mielestä) kyse ylempää jalasta. Joskin sekin tutkaillaan sitten hammaspäivänä perjantaina.
Pikaisesti verrattuna olen Helmi-äidin 5kk mittauksiin verrattuna saman painoinen, mutta sentin matalampi. Kaisaan (se huono-onninen edeltäjäni viime syksyltä) taas verrattuna olen peräti 3,4kg köykäisempi, säkäkorkeutta oli Kaisalla noin 53cm, eli sehän se vasta jytky oli minuun verrattuna :)
Vaan eikun kohti kosteita koettelemuksia ja (toivottavasti tulevaa) talvea...

Lääkärinvaihtopäivät...

Eilen illalla olin koulun jälkeen jäykkä kuin halko ja onnuin oikeaa etujalkaa. Treenit meni ilman mitään liikkumarejoitteita, mutta autoreissun jälkeen meni vähän jäykäksi jalkaan varaaminen. Piankos se liikkuessa vetristyy, mutta isäntäväellä veti heti hermot kireäksi...muistelivat Kaisaa viime syksyltä ja aavistelivat oikopäätä pahaa. Niinpä tänään aamulla emäntä otti ja soitti uudelle "hovijalkalääkärillemme" ja varasi ajan, samalla hampaidenirroitusoperaatio siirtyi Animaagiin, siinä kun selviää yhdellä nukutuksella. Meinaan, jos vaikka röntgata tarttisi. Luultavimmin räpyläni on kipeä olasta sunnuntain sillaltaputoamisen jäljiltä, siinä kun tuli kammerrettua kannelle hieman oudosta asennosta ;) Toivottavasti mitään sen kummenpaa ei ole sattunut, onhan tuo näyttelyuran avajaispäivä jo runsaan viikon päässä (Best In Show Hesan Messukeskuksessa :))

Tokojumppaa ja hammasvaivoja

Aamulla laskettin porukalla joutsenia. Ne kuulemma pakenevat (mahdollisesti) tulevaa talvea (mikä se on?) Samalla reissulla, eli pikku kaupunkikävelyllämme, emäntä veti herneet nenäänsä. Reissuun kun kulahti lähes kaksi tuntia tehtyämme hieman tarkempaa nenätyötä ammoin ohikulkeneista. Hajunvaihtopaikoilla vedimme tietysti vielä maatiaishevosten tavoin...se siitä pentukoulutuksesta.
Emännän mielestä olen muutenkin jälkeenjäänyt, kun en ymmärrä mittään oravista. Eipä taida rouva muistaa, että olen lintukoira :) No, äiti-Helmi kyllä ymärtää oravien päälle, itse asiassa ihan liikaa. Koko päivä varmaan menisi puun alla, jos asiaan ei puuttuisi.
Yläkulmurit ne minullakin jumittavat, kuten sisko-Fiinallakin. Torstaiksi vasta saatiin aika lekurille, joka sitten viiltelee ikeniä. Yök, mutta mieluummin niin kuin että isäntä vetelisi ne hohtimilla pois!
Illalla mentiin sitten tokojumppaan Vesilahdelle ja siellä treenattiin pää punaisena ensin tokoja ja sitten pelattiin älypelejä ja killuttiin tasapainomatoilla ja vadeissa. Lopuksi päästiin vielä pallomereen ja tunneleihin! Jopa äiti-Helmi oli ihan innoissaan tänään koulusta, vaikka minä nyt sen peittoankin älypeleissä. Sen sijaan köniin tulee kaikissa toko-jutuissa.
Sen verran isäntä tavaili Fiinan blogia, että taitaa Fiina olla minua hieman korkeampi, mutta on se sentään kilon verran köykäisempi...ja taitaa kasvattaja-Riittaa tosiaan hirvittää hidaskasvuisuutemme.

Isänpäivää

Aamulla ensin tönittiin likkaporukalla isäntä hereille, sitten mettään...paluureissulla putosin pentele sillalta, likaiseen ja kylmään sadevesiojaan, yök!
Päivä nelijalkaisporukalla vietettiinkin sitten kotosalla kaksijalkaisten humputellessa kylillä. Sitten isäntä tuli ja vei Saimin agiin. Ja me jäimme kotiin Helmin kanssa, taas. Sitten kun isäntä ja Saimi saapuivat, niin eikös taas äijä lähtenyt. Nyt sentään pääsin matkaan mukaan, Tampere-talolle meinaan, takaluukussa. Siellä sain keräillä lentäviä lehtiä kunnes Helmin kummisetä ja -täti pääsivät konsertista. Pikareissu kotiin ja sain keräillä pikku paijaukset kuskatuilta. Samalla kummi-hampilääkäri pääsi tarkastamaan neliyläkulmahampaisen suuni...nuo pahuksen ylämaitokulmurit näyttävät juuttuneen kiinni ikeniin...

PS. Vaaka näyttää nyt 14,7kg

Pikku apulainen

Päivä meni ihan vihkoon! Isäntä kehitteli eilen illalla alakerran rappusten eteen evoluutioversion aiemmasta portista ja onnistui pahkeinen estämään minulta luukun omatoiminen avaaminen :( Kuistin pöydältäkin oli kerätty mielenkiintoisimmat tavarat (lue: kaikki) pois, eikä niitäkään näin ollen pääsyt repimään pitkin lattioita. Työaika menikin sitten ihan vain möllötellessä...onneksi sentään pääsimme iltametsään "uimaan". Suolla kun ovat viime päivien sateiden ansiosta kaikki painanteet täynnä vettä ja ojat levittäytyneet poluille asti. Kulku siellä vaatii tällaiselta onnettomalta hyppijältä kunnon tasapainoilua siltariukujen varassa, tai sitten mulimista :)
Molempia tuli onnistuneesti kokeiltua ja onneksi kotona pääsi pyyhkeisiin kuivautumaan.
Ruokalevon jälkeen siirryimme isännn kanssa kellariin rukkailemaan polkupyöriä. Autoin ensin hetken äijän Bianchin kokoamisessa, mutta se oli niin puhtaaksi hierottu ja muutoinkin kliininen, että päätin tarjota auttavaa päätäni sitä peremmin ansaitsevaan kohteeseen, eli kiillotin isännän työmatkapyörän ketjuja kuonollani.
Seuraavaksi kiillotettiinkin sitten kuonoani pesuaineeseen kostutetulla rievulla, ja kauan, ennen kuin rasva irtosi edes jotakuinkin tyydyttävästi...

Piikkihampaat telakalle

Autonpesuharjaa käy kiittäminen tämän koiran kulmahampaiden poistosta. Sitä kun jyrsii harjaspuolelta päivittäin niin saavat tulevat revintälaitteet sopivasti tilaa leukaperissä. Nyt ovat jo molemmat alakulmahampaat siirretty hammaskeijun haltuunottoa odottamaan (joskin ihan ikiomaan salaiseen paikkaani, eikä isäntäväen hellimään lasipulloon). Onneksi poskipuolella ovat täydessä iskussa ne jo aiemmin mainitut jytkyhampaat, jotka hoitelevat muonapapusten murskauksen. Ei siis tarvitse ihan pillidieetillä olla :)
Eilen muuten harjoitin päiväodottelusession (lue: kaikki kaksijalkaiset töissä tms. paikassa) aikana pientä tutkimusmatkailua ja lajittelin lattioille eteisen pöytien elektroniikan (latureita ja kamera koteloineen), parit kirjeet ja askillisen apteekin yskänpastilleja. Maistelimme viimemainittuja porukalla ja hylkäsimme ne kelvottomana ravintona liimautumaan eteisen lattiaan :) Kyllä isäntää nauratti kotiutuessa ja jupututti siivoillessa :)

Tokojumppaa...tai jotain sinnepäin

Olipas nuhja keli ajella Vesilahteen...tuli suorastaan huono olo takaluukussa, vaikka Helmikin oli tukena ja turvana. Säästyin sentään purjoilta, mutta lurautin kostoksi pikku pisut täkille ;P
Vesilahdessa onnistuimme suunnistamaan perille kohteeseen pilkkopimeydestä huolimatta. No, olimmehan jo kuudesti käyneet fyssarin tallin ylisillä treenailemassa aiemmin syksyllä, silloin kun aurinkokin vielä paistoi :)
Nyt alkoivat tokojumppa-sessiot, joita myös piisaa kuudelle maanantaille ja viime kerroista poiketen myös äiti-Helmi on mukana. Sille kurssitus tekeekin hyvää, edellisestä (näyttelykoulutuksesta) kun on jo neljä vuotta. Nytkin se hillui ees taas kuin pikku koltiainen ja jahtasi kärpäsiä. Eikä mokoma seniili edes osannut nostaa hampailla älylelun kansia karkkia saadakseen. Mutta muuten meni ihan hyvin...Paitsi että minut täytyi (edelleen) työntää puomille ja tuuskahdin jopa kerran turvalleni sieltä alas...

Hampaat putoilee!

Hyh. Onpas ikävää yrittää jauhaa nappuloita irtonaisilla poskihampailla :) Onneksi rivistön peräpäässä on kaksi paria, siis viimeiset ylhäällä ja alhaalla, tuliteriä OIKEITA hampaita. Niillä kyllä saa murskattua melkein mitä vain.
Kaiken kukkuraksi illalla alkoivat vielä alakulmahampaatkin heilua! Ei olisi kannattanut kuskailla käpyjä päivälenkillä niin paljon...
Syyssumuisella lenkillä Horhassa muuten törmättin Saimein veljeen Leeviin ja sen isäntään, pitkästä aikaa, kuulemma. Minähän en "sedästä" ole ennen tiennytkään, mutta niin isäntäväki kuului puhelevan... Leevi olikin reipas jätkä ja meillä synkkasikin hetikohta vaikka se olikin vallan turkasesti isompi kuin minä. Saimikin näytti ihan sittiäiseltä veljensä seurassa, Helmi-äidistä nyt puhumattakaan. Kollasimme siinä sitten koko porukalla kilpalatujen reunuksia ja mäkiä sen verran hyvän tovin, ettei isommin tarvinnut illemmalla remuta. Niinpä isäntäväki sai päivän lopuilla pisureissuilla ihastella nauravia naruja...tosin ne hampaatkin kyllä hieman hillitsivät oloa :)

PS. Vaaka näytti syönnin jäkeen 14,2kg ja säkämittari oli jymähtänyt viimeviikkoiseen runsaaseen 47cm:iin.

Tulppaaneita tulvillaan on iloinen...

Käytiin taas maalla hommissa. Isäntä kuskasi mursketta liiterinpohjatyömaalle ja me naispuoliset istuttelimme tulppaaneita ensi kevättä varten...

Saimi mittailee istutusvälejä.

Näitäkö tänne laitetaan?

Joo, oikeita ovat.

Koirakoutsilla, kerta nro 9

Pentukurssi on edistynyt jo lopuilleen. Tänään pilkottiin ja...johan niitä oli montakin aihetta, mutta kuka niitä muistaisi :) Joka tapauksessa ensin treenailtiin noudon alkeita pikku kapulalla, sitten palkkapistettä ja sivulla tämittämistä, sitten kuleksittiin köydessä ristiin rastiin toisten lomitse ja lopuksi harjoiteltiin istumasta seisomaan singahtamista...ainakin.
Pois lähteissä taluttimen päässä roikkunut isäntä sai pysähtyä vain kahdesti "hymyilyttämään" köyttä, on tässä nääs jotain jo opittu :D