Melko pimeää on metsässä näin myöhemällä syksyllä aamuseiskalta. Emäntä matkaili vaihteeksi jo varhemmin piäkaupunkiin työjelemään, joten isäntä sai toimittaa meidät kedolle hämärän hyssyssä (runollista, mutta tosiasiassa oikeasti oli PIMEÄÄ).
Suuntasimme suolle ja siellä päädyimme kompastellen (isäntä) kevyen liikenteen väylälle uimarannan tietämille. Siinä isäntä vihelteli meidät kokoon taluttimiin kytkettäviksi, kun yhtäkkiä outo laite suhahti paikalle kovaa vauhtia. Isäntä tunnisti oikopäätä vanhemman herrasmiehen, jolla on Alaskan Huskyvetoinen pyöräkärry. Husky veti isäntänsä kanssa liinat kiinni kohdallamme ja minä pääsin moikkaamaan tuota treenattua vetokonetta (Huskya siis, ilman lupaa, tietty). Siina samalla isotkin likat sitten pääsivät haistelemaan sekä koiraa, että kärryä. Sekä koira, että isäntä olivat varsin joviaaleja veikkosia ja tervehdysseremonioiden jälkeen jäimme keteellisina katsomaan perään, kun pari lähti jatkamaan 20km:n aamulenkkiään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti