Kotosalla kaksijalkaiset kävivät tankkaamassa ruokavatastot ja ostivat sitten grillibroilerin pikaruuaksi itselleen. Keittön lieden päällä, visusti vielä ihan keskellä, bryyleri odotteli sitten ilman jalkoja ja siipiä kylään saapuvien Pohjapystykorva Väinön porukoiden jatkotoimenpiteitä. Niitä vain ei koskaan tullut, sillä Saimi-täti kipaisi vetäisemään naamariinsa koko lopun broilerin, ja vielä alta aikayksikön, kertanielaisulla! Kaksijalkaiset havahtuivat nelijalkaisen korppikotkan vierailuun, kun kanan suojana ollut mikrokupu kolahti lattialle ja Sämpylä luikki salavihkaa sohvan nurkkaan makoilemaan.
Kun vahinko oli havaittu, alkoi ankara soittokierros (ma klo 21.58) eläinlääkintäneuvoksille...mitä voidaan tehdä grillibroilerin imaisseelle koiralle? Lekurit esittivät vaihtelevia arvioita tarvittavista toimenpiteistä, mutta noudattamaan päädyttiin (pakon sanelemana) versiota, jossa odotellaan tuleeko koiran peräpäästä jotain normaalia ulos seuraavilla kakkoskerroilla...jos homma taas olisi mennyt oksentamiseksi, niin sitten viivana operoitavaksi suolitukoksen takia.
Kerrottakoon tässä, että tankoparsan "nauttiminen" on suositeltavaa, mikäli koira on pureskellut "kypsän" kanan luita, oksetus kotioloissa ei kannata ja tähystysoperaatiolla luumössön saa kidan kautta tarvittaessa pois...
No, yöllä puhaltautuivat tukevat grillibroilerin tuoksut rosvosta makuutiloihimme (YÖK) ja tänään aamulla Saimi väänsi ihan normaalit kakkoset, samoin vielä kahdesti päivän aikana tuloksena oli ihan tavallista p....aa. Olisiko niin, että Saimilla on hirveä munkki, tai sitten vain sakeat mahahapot :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti