Onneksi viedään jo viimeisiä... eli kolmatta juoksuviikkoa meidän narttulaumallamme. On jokseenkin raskasta, kun ei pääse kipittelemään rauhassa metsässä, eikä edes kadulla köydessä. Noita jätkiä kun parveilee tuhkätiheässä reiteillä silmät kiiluen ja sopivaa tilaisuutta odotellen.
Koto-olokaan ei ole ollut kevyimmästä päästä. Minulla kun on menoillaan vasta oikeastaan ihan ensimmäiset juoksut ja vaikka "nuolehdinkin" omasta mielestäni peräpääni ihan riittävän puhtaaksi, niin eivätkös Helmi ja Saimi kuitenkin tuppaa tarjoamaan apuaan ihan liiankin kanssa :(
Vaan pianhan tämäkin on ohi. Toivottavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti