Ruuhkaa ruokakupeilla

Viime viikon punnituksissa mulla heilahti vaa'an viisari (diginumeroitahan ne oikeesti on) 18,3kg:n kohdalle. Saimi muuten pääsi 24,6 kg:aan ja Helmi-äitee 23,4 kg:aan. Niinpä saamme syödä edelleen normi-annoksia, toisin kuin isäntä, joka on joulun jäljiltä jälleen tehostanut muonasta saatavan energian määrän tarkkailua...lue: vielä on matkaa ravainnon saannin rajoittamiseen :)
Muutoin meillä onkin ollut ihan rauhaisaa ja tavallista kotona joulun hässäköiden jäljiltä, mitä nyt seuranamme on tämän viikon Väinö, arkinen pystykorva Espoosta (sen porukat kun ovat naamaansa jäädyttämässä jossain tunturissa).
Koiralaumamme koko on aiheuttanut otsikon mukaista hössötystä ravinnonjaon aikaan. Itse asiassa koko keittiön puoli on aamiaista/päivällistä odotellessa täynnä höseltäviä jonottajia. Onneksi ruoka on ollut hyvää ja se on (toistaiseksi) riittänyt. Emäntä kun antaa kaikille pari nappulaa naapurinkin muonaa.
Väiskin kanssa tullaan melkein juttuun, mitä nyt julli yrittää aika ajoin komennella meitä likkoja, jopa Helmiä (eilen meinasi Väiski jo  joutua ompelukoneen uhriksi). Saimi sen kanssa pahiten on liemessä, sillä kun on omituinen kyky viehkottää jätkiä noin naisena ja niinpä Väinö roikkuu sen korvissa kiinni kaikilla ulkolenkeillä ja sisällä taas perässä :) Ja Saimi sen kuin sietää lähentelyä ihan viilipyttynä...taitaa ajatella tämänkin vierailun olevan kestoltaan rajallinen :)

Allekirjoittanut ja Väinö hangessa maalla.