Frida-perron isäntäväki oli se, joka ryhtyi nimenantopuuhiin ollessani heillä päivähoidossa, joten heitä lienee nyt syytä kutsua kummeiksi :) Itse keikka oli hauska, sillä aamusella emäntä hävisi polkupyörällä eetteriin heti kukonlaulun ja aamukakitukseni jälkeen. Isäntä taas ulkoilutti koko koiralaumamme tuntia myöhemmin suolla ja häipyi hänkin pyörällä töihin jättäen meidät nelijalkaiset "rentoutumaan" huoneeseemme.
Fridan emäntä siis nouti minut (huom! vain minut, kröhöm) hoitoon aamupäivästä, joten ns. yksinoloaikani jäi kohtuullisen minimaaliseksi. Olin hoitopaikassa ensin hieman ujona, mutta kun Frida minua hieman usutti, niin innostuin kunnon tappelukseen ja kähinään sen kanssa, kunnes väsy sitten koetti...
 |
| Mini-Scorzio unella... |
Hihii, oli kyllä ihana hoitolapsi :)
VastaaPoista