Pikkumetsän renttulaumassa näkyy syksyn tullen tapahtuneen muutoksia. Nyt kun kipaisimme kaseikon poikki matkalla suolle, oli vakiherrojen tilalla pahasti notkahtaneen näköinen naishenkilö. Tyyppi lipitteli kajaa neljättä pulloa ja sökelsi ihan ehdottomasti haluavansa rapsutella minua, pikku pentua. No, minähän reippaana ja avoimena pikkulikkana oikopäätä tunkesin lähietäisyydelle (isännän luvalla, tietty). Nainen siinä soperteli menettäneensä juuri aviokumppaninsa ja siitä syystä virvoittelevansa oluella ja rapsutti minua huolella. Minä heittäydyin ystävällisesti pötkölleni ja annoin laitapuolelle valahtaneen raasun raapia massuani.
Jälkikäteen tuli oikein itsetyytyväinen olo halisetterinä olemisesta, varsinkin kun lintukoirailupuoli ei oikein luonnistunut...
Uimarannalla kun lekotteli pesueellinen (lue kaksi aikuista ja kolme poikasta) joutsenia. Ranta-alueen vähäisen käyttöasteen vuoksi isäntä päästi meidän lauman (köysissä) hieman lähemmäs haistelemaan joutsenen tuoksua. Haju oli kiinnostava, mutta lintupesueen valkoisten ja suurempien jäsenten siipiväli on huima, emmekä ilmeestä ja äänestä päätellen olleet kovinkaan tervetulleita lähietäisyydelle.
Häpeä myöntää, mutta vetäydyin visusti isännän selän taa ja ensimmäiseksi mieleen tullut asia oli rivakka perääntyminen, eikä suinkaan joutsenten kurmoottaminen :))
PS. Vaaka näytti vain 8,7kg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti