Eka saaliini (lintu siis) löytyi keskeltä risteystä. Sitä ei sen paremmin seisottu, eikä toimituskaan ollut kovin hohtava. Mutta, joka tapauksessa se oli ensimmäinen oma saaliini.
Kyseessä oli joku hippiäinen ja vielä auton töytäisemäksi ilmeisesti jäänyt tipupolo. Hentoinen oli ollut osuma, sillä vihreähöyheninen pikkulintu oli ihan ehjä...ja suuhun sopiva. Isäntä huomasi poskessani mollottavan siivekkään vasta kadun toisella puolella ja alkoi, tietenkin, oikopäätä komennella minua irroittamaan. No, eihän saaliita noin vain pudotella muiden rosvottaviksi, aattelin minä ja pidin visusti suun supussa. Siitäpä sain sitten sormet suuhuni hampaiden löysäämistä avittamaan, mutta purin sen kuin pystyin ja vastustelin kaikin keinoin IRTI-komentoa (onneksi vielä aika tuntematon :)). Kuitenkin lopulta jo kahden käden paineessa jouduin avaamaan kituseni ja pudottamaan onnettomaksi litistyneen tipusen suustani. Sen verran heikkoon kuntoon oli saalis mennyt, ettei se isompia settereitä kiinnostanut. Mutta minua kyllä...harasin hanttiin poispäin mennessä ainakin sata metriä, ennen kuin uskoin menettäneeni pelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti