Kevät on edennyt jo niin pitkälle että suokävely edellyttää (mukavan usein) toistuvia pakkasia. Tänäkin aamuna oli keto sen verran kohmeessa että liikunta joskus muinoin kaivettujen suo-ojien päällä kävi helposti. Niinpä pääsimme taas paikkoihin, joissa ei juuri tule taivallettua sulan aikaan. Tästä riemastuneena oikaisin erään ojaparin yli ja tömähdin suoraan vanhalle hirven luurangolle. Elukka oli ehtinyt maatua jo sen verran kauan ettei jäljellä ollut kuin isoimmat luut, nekin jo varsin vihertävinä. No, siitä huolimatta nappasin ensi töikseni leukaperiini suurimman reisiluun ja kipaisin häntä kaarella Saimia ja Helmiä karkuun...
Isomukset olivat sen verran laiskoja jotta sain helposti vetäistyä väliä takaa-ajajiin ja "haudattua" saaliini. Saas katsoa, onko luu vielä paikoillaan, kun seuraavan kerran sen muistan :)
Paluureisulla hyppäsin metrin ilmaan säikähdyksestä, kun järven sulaan lasketuneet joutsenet innostuivat hieman töräyttelemään! Paiskunta meloskeli muutoin niin rauhaisen näköisesti aukossa että ajattelimme Helmin kanssa niitä hieman pöllyttää. Vaan kun olimme juuri säntäämässä jäälle, alkoi kuulua kauheaa karjuntaa (so. paluukutsu) kaksijalkailta. Tottelevaisin hurttina kaarroimme välittömästi pois jään reunalta (olihan se joo ohutta) ja palailimme namituksen huumaamana ihan kiltisti kohti kotia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti