Törmäsimme pariin ao. "tynnyrikaulaan" iltapäivän suolenkillämme ja täytyihän niitä äiteen kanssa kanssa käydä hieman katsomassa. Rivakka lähestymisemme tyssäsi kuitenkin haukkuetäisyydelle, kun äkkäsimme kohti porhaltaneiden mastodonttien todellisen koon. Isäntäkin oli sen verran varppeillaan että älysi vislata meidät takaisin ja liiskaantumasta möhköjen alle, vai pitäisikö sanoa että me olimme poikkeuksellisen vastaanottavaisia kutsulle.
Aikas pörhäköitä ja liikkuvaisia bernhardeja olivatkin, joskin niiden pudottaminen kintereiltä ei juuri spurttia vaatinut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti