| Neibörvatch. |
| "Marko Paananen" |
...kun ulkonakin sentään oli +4C ;))
Paluureissu oli sitten pitkäveteinen ja kostea, sillä saimme istuskella auton takaluukussa yli kaksi tuntia isäntäväen "piipahtaessa joulutervehdyksellä" emännän tädin kotona.
Aatonaattona isäntä käväisi virkatehtävissään ja sitten illasta koukkasimme hautuumaan kautta (ei, emme päässeet sinnekään) mukavasti lämmenneelle mökille.
Yöpuulle kävimme puhataisiin (vielä) lakanoihin samaan punkkaan koko porukka (Helmi ja saimi viestittivät tällaisen olevan tapana maalla talvisaikaan). Saimi nukkuin yönsä huppukuurussa peiton alla tapansa mukaan :)
Aattoaamuna kiihdytimme liikenteeseen heti aamupuuron ja joulurauhan julistuksen jälkeen.
| Puurojonossa... |
Käväistessämme hämärän laskeuduttua ulkosalla, äkkäsin keskellä tietä olevan auton ja oudon tyypin pitkässä parrassa ja punaisissa vetimissä lähestymässä sitä! Rynnistin kiivaasti kaksijalkaisten vastustuksesta huolimatta hyypiötä haukkumaan, kunnes herra (kuulemma joulupukki) sai minut vakuutettua vaarattomuudestaan.
Illalla natustelimme aattopäivälliseksi savulohta (vasta isäntäväen täytyttyä äärimmilleen) ja pääsimme saunomaan. Sitten meille jaettiin ikiomat lahjat, kolme per kärsä: poronselkää, pupunkorvaa ja pikkuluita...
| Pukin näköinen tyyppi ojentaa paketteja...oikea on jo haukuttu. |
Iltapäivästä palasimme kaupunkiin ja sisälepuuseen isäntäväen lähtiessä joulupäivälliselle. Juuri porukoiden lähtiessä pölähti myös Pohjanpystis-Väinö isäntäväkineen jouluilemaan provinssiin. Väiski jäi viettämään iltaa meidän seuraksemme ja kaksijalkaiset lähtivät evästämään mummolaan...
Kun kaikki viimein saivat seuraavana aamuna itsensä jalkeille, lähdettiin Tapaninpäivän kunniaksi ulkoilemaan porukalla. Down and Under tunneleineen ja lähiharju kauriiden nuolukivineen sekä pitkäkorvineen tarjosi meille koirille kunnon läskinpolttokeikan, ja heiluttelivathan nuo kaksijalkaisetkin siinä ohessa hieman kinkunturvottamia jalkojaan. Kun meidät sitten oli pesty ja kuivattu, saimme taas jäädä neljään Marttaan ja yhteen Pekkaan odottelemaan kaksijalkaisia takaisin reissuiltaan. No, palasivathan nuo ja Väinö väkineen lähti kohti pääkaupunkiseutua. Jotta koiratasapaino pysyisi sopivan korkealla, tuli Frida-Perro väkineen viettämään iltaa residenssiimme ja sain jatkaa edelleen jonkun muun kuin Saimin korvassa roikkumista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti