Taas vedettiin pää punaisena ympäri suota tuoreella lumella... ja sitten kun lenkki oli lopuillaan löytyi hangesta kirkkaita verijälkiä Saimin kuljettua ohi. Siispä "täti" tarkasteluun ja eikös sen vasemmassa etukoivessa ollut oikein pulppuava viiltohaava. Kotona kaksijalkaiset käyttivät hyvän tovin pitkulaisen, polkuanturan ulkopielestä löytyneen viillon putsailuun ja kiinni kuromiseen. Taas tarvittiin koiraensiapukaappiin kertyneitä tarvikkeita...saksia, Vetramiliä, haavataitoksia ja joustosidenauhaa. Iltapissilenkkiä varten tongittiin vielä laatikoista tassunsuojustöppönen ja kuminen suojussukka siteitä suojaamaan. Nukkumaan mennessä kaikki sitten totesivat tyytyväisinä haavan pysyneen vuotamattomana...
Kevät 2014 pääsi kuulemma siis alkamaan parin aikaisemman tavoin: setteri on haavoittunut :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti