Murustelua

Löysin eilen yöpissikeikallamme ojasta lumen alta hieeeenon puunkannon käkkärän. Irroituksessa oli pikkaisen hommia, juurakko kun oli jo ehtinyt jäätymään ojan pohjan vesiin, mutta ankaralla ruoputuksella ja kiskonnalla se irtosi. Jostain kumman syystä sain kantaa tuomiseni aina kellariin asti, ehkäpä siksi että pulikka painoi toista kiloa ja minä ronttasin sen sentään parin sadan metriin päästä omin voimin suussani. Ehkäpä voimannäyte aiheutti tilkkasen respektiä kaksijalkaisissa :)
Aamusella sitten pyrin tavanomaiseen taapaani isännän matkaan, muka aamupissille, mutta nyt kipitinkin kellariin aarrettani noutamaan. No, tuo yritys kuivui suljetun oven vuoksi kassan ja jouduin vain pikaisesti käymään ykkösellä... Mutta varsinaisen aamulenkin jälkeen sain juurakkoni aina olohuoneen sohvalle asti. Siinä tuntien kuluessa juurakko varisi hiutaleina hampaitteni suosiollisella avustuksella ensin sohvalle ja sitten matolle. Saimikin tarjosi jossain vaiheessa auttavia leukojaan, ensin en oikein innostunut esineeseeni ryhtymisestä, mutta harjoitin mieltäni kohti yhteistoimintaa ja lopulta onnistuin saamaan itseni ryhmätyövireeseen. Näin koko juurakko oli illansuussa helposti imuroitavissa karvalankamatoista ja sohvasta aikaistetun viikkoimuroinnin ohessa.

Murustelija "työnsä" äärellä.

Terveystiedote tähän samaan syssyyn: Eipä ne juoksut sitten alkaneetkaan, vahvoista ensioireista huolimatta (tai sitten ne jo menivät...perin vaatimattomina vain).
Sitten vielä tänään oli ensi päivä ilman kipulääkitystä etujalkaontumaan. Eipä tuo enään ollut oireillut viime tiistain jälkeen, eikäpä tuon lääkkeen pois jättökään mitenkään tunnu tuntuvan. Nyt vain odotellaan seuraavaa haaveria :)