Lahden erittäin epävirallinen pentunäyttely...

Ei pirskatti, heti aamusta kylmään autoon ja sitten mentiin jonnekin...eli Lahteen. Perillä laskeuduin auton takaluukusta Messuhallin  parkkipaikalle kipakkaan pakkaseen ja aloin pärskimään. Saatoipa tulla nuha reissulla...vai olisiko sitten ollut vain kipakka pakkasilma, sillä sisällä ei vaivoja esiintynyt.
Pikapisujen jälkeen suorimme kaksijalkaisten kanssa halliin, jossa oli vallan päättömästi koiria. Siinä riitti ihmettelemistä, varsinkin kun majoittauduimme ihan tutun porukan, eli sisarusten, viereen! Isossa häkissä pötköttelivät velimiehet Adam ja Diego ja samaisen sellin pieleen nojaili Fiina-sisko...

Kehä-Kerttu odottelee vuoroaan.

Näyttelyremmissä kipaistujen harjoitusjuoksujen ynnä seisontojen jälkeen makailimme vielä hyvän tovin ennen esiintymisvuorojamme. Sitten virittäydyimme kehän pieleen odottelemaan vuoroamme kisan ainokaisen punaisen irlanninsetterin jälkeen. Kaksijalkaiset arvelivat olevan ikiaikoihin ainoan kerran, kun punaisia settereitä oli meitä puna-valkoisia vähemmän ;)
Velimiehet käväisivät ensin pennailemassa kehässä ja sitten me mentiin Fiinan kanssa kaiveltaviksi. Isäntä kuskasi minua ja heti lähdössä osuimme varsinaiseen miinakenttään, kun joku edellä mennyt oli pudotellut namiaskinsa sisällön kehämatolle. Meni siinä minulla sitten hetki keräillä kadotettua itsehillintää, tosin isännän nameja sivummalle potkiva jalka hieman auttoi   :)
Namien kanssa tunatessa Fiinan arvostelu sujahti ohi ja sitten olikin minun vuoroni joutua tuomari Tanya Ahlman-Stocmarin käsittelyyn. Käpälöinti ei minua hirvittänyt ja kun juoksimme kehän lävistäjän toiseen päähän, sai kennelin Emmi kehotettua isäntää nostamaan hihnaa ylemmäs. Näin saatiin paluureisulla jo esitettyä kunnon Kerttu-juoksua :)

KP ja VSP

Tuomari palkitsi esiintymiseni kunniapalkinnolla ja pääsin koettamaan ROPpia pojat voittanutta Adamia vastaan. Se pentele painaa minua melkein 10kg enemmän, joten pataan tuli että roikui...näissä kinkerissä kun eivät hippiäiset juhli :)
Adam pääsi lopulta aina BIS-kehään asti, joten ihan huonolle ei tullut hävittyä :))

Jatkuu ja jatkuu...Fiina ja Kerttu "vuokrahäkissä" odottelemassa.

Pääsin sitten vielä koko porukan kanssa kasvattajaryhmä-kisaan, jossa olimme seiskan (Kanakoirat, ryhmä 7) ainoita. Porukkamme pokkasi kunniapalkinnon, joten pääsimme siinäkin kisassa eteenpäin. Ja katso, otin vielä Emmin ja Diegon kanssa osaa parikisaan. Siinä olikin pieniä onkelmia, sillä olen tottunut kulkemaan ihan jalan vieressä ja sieltähän m inua ei Diego-rontin takaa näkynyt yhtään :) Siinä sitten yriteltiin pysytellä toisin päin, mutta kisajuoksussa tunkesin kesken reissun takaisin "omalle" paikalleni...Diegon taa "piiloon". Parikisa katkesikin siihen yhteen yritykseen.
Kasvattajarymä-kisassa käytiin sitten "välierissä", mutta siinäkin reissu katkesi ennen palkintosijoja. Mukavaa oli, mutta kyllä päivä vähän venähti. Taisi mennä Fiinan ja sen emännän kotimatka aika myöhäiseksi, vaikka hieman yritimmekin auttaa kuskaamalla hesalaiset autolla asemalle junaa odottelemaan...