Viimein kunnon järvilenkillä. Pakkanen paukkuu noileesti ja järvellä on vain nimeksi lunta, niinpä oli oikein oiva tilaisuus ulkoilla jäällä. Huitelimme isännän perässä (välillä, pääasiassa edellä ja sivuilla) Tohlopilla ensin saareen, sitten Mustikkaniemeen ja lopulta uimarannan pielen kautta kohti kotia. Mustikkaniemen korvissa joku piski alkoi ärsyttävästi räykyttämään tiellä ja aattelin vähän haukkua takaisin...se vaan jatkoi ja jatkoi, joten en minäkään sitten hiljaisena malttanut pysytellä, vaan annoin myös palaa. Saimi hermostui myös ja niinpä meillä oli menoillaan jo melkoinen kilpahaukku, kun isäntä tuli meitä ojentamaan. Vastapuolena kun ei ollutkaan (enää) se tienpielen koira vaan kaiku, joka vastasi uskollisesti meidän jokaiseen kommenttiimme:))
Oppiskoos tällainen rauhallinen pikku setteri joskus, ettei paljon kannata haukkua jos ei haista mitä haukkuu :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti