Olipas nuhja keli ajella Vesilahteen...tuli suorastaan huono olo takaluukussa, vaikka Helmikin oli tukena ja turvana. Säästyin sentään purjoilta, mutta lurautin kostoksi pikku pisut täkille ;P
Vesilahdessa onnistuimme suunnistamaan perille kohteeseen pilkkopimeydestä huolimatta. No, olimmehan jo kuudesti käyneet fyssarin tallin ylisillä treenailemassa aiemmin syksyllä, silloin kun aurinkokin vielä paistoi :)
Nyt alkoivat tokojumppa-sessiot, joita myös piisaa kuudelle maanantaille ja viime kerroista poiketen myös äiti-Helmi on mukana. Sille kurssitus tekeekin hyvää, edellisestä (näyttelykoulutuksesta) kun on jo neljä vuotta. Nytkin se hillui ees taas kuin pikku koltiainen ja jahtasi kärpäsiä. Eikä mokoma seniili edes osannut nostaa hampailla älylelun kansia karkkia saadakseen. Mutta muuten meni ihan hyvin...Paitsi että minut täytyi (edelleen) työntää puomille ja tuuskahdin jopa kerran turvalleni sieltä alas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti