Hyh. Onpas ikävää yrittää jauhaa nappuloita irtonaisilla poskihampailla :) Onneksi rivistön peräpäässä on kaksi paria, siis viimeiset ylhäällä ja alhaalla, tuliteriä OIKEITA hampaita. Niillä kyllä saa murskattua melkein mitä vain.
Kaiken kukkuraksi illalla alkoivat vielä alakulmahampaatkin heilua! Ei olisi kannattanut kuskailla käpyjä päivälenkillä niin paljon...
Syyssumuisella lenkillä Horhassa muuten törmättin Saimein veljeen Leeviin ja sen isäntään, pitkästä aikaa, kuulemma. Minähän en "sedästä" ole ennen tiennytkään, mutta niin isäntäväki kuului puhelevan... Leevi olikin reipas jätkä ja meillä synkkasikin hetikohta vaikka se olikin vallan turkasesti isompi kuin minä. Saimikin näytti ihan sittiäiseltä veljensä seurassa, Helmi-äidistä nyt puhumattakaan. Kollasimme siinä sitten koko porukalla kilpalatujen reunuksia ja mäkiä sen verran hyvän tovin, ettei isommin tarvinnut illemmalla remuta. Niinpä isäntäväki sai päivän lopuilla pisureissuilla ihastella nauravia naruja...tosin ne hampaatkin kyllä hieman hillitsivät oloa :)
PS. Vaaka näytti syönnin jäkeen 14,2kg ja säkämittari oli jymähtänyt viimeviikkoiseen runsaaseen 47cm:iin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti