Naakkavahti

Tänään ei (viimein) kurkku leikkinyt hiekkapaperia ja henki kulki kohisten, oikastaan enempi äänettömästi. Liekö ollut pakkanen, joka rassasi kitapilliä mennäviikon aina kun tuli kieppaistua ulkosalla vetohevosta leikkimässä (saattoipa tuo valjaan reunakin hieman ärsyttää hengitysteitä aiheuttamallani pikku paineella :)
Niinpä sain vetäistä kiitolaukkaa muiden kinkkusten perässä aamun harjulenkillämme. Tuore lumi vain iloisesti pöllysi ja talven kuivattamat takkiaiset pesiytyivät turkkeihimme jäniksiä pusikossa etsiessämme (...aah, kuinka runollista).
Ulkoilun jälkeen pääsimme tälle talvelle ensi kertaa hevosharjan raapittavaksi. Sillä kun irtoaa oikein kivasti turkkiin paakkuuntunut lumi. Vaan ne takkiaiset irroitettiin tavalliseen tapaan käsin, repimällä...äääks.
Lopun valoisan ajna vahdinkin sitten olkkarin ikkunasta ohilentäviä naakkoja...

Ja valveill vahti on.