Vesilahti, Vesilahti, siinä on rally-tokon tahti...Nyt ei ollut edes naukeasti pakkasta, joten saimme lirauttaa Helmin kanssa hangenvärjäykset kaikessa rauhassa ennen tunnin alkua :)
Valmentajamme oli värkkäillyt jälleen yökaudet uusia ratayhdistelmiä päidemme menoksi ja isäntäväellä menikin ekan radan ennakkotutkimukseen hyvä tovi. Radalla piti heti lähdön jälkeisellä rastilla mennä eteen, istua, siirtyä sitten sivulle "etukautta" ja heti vauhdilla seuraavalle rastille. Kakkosella oli muuten sama kuvio, mutta ennen etenemistä piti vielä istua sivulle. Kolmosella oli taas samat eteenmenot, mutta vielä sitä ennen istunta...kaiken kaikkiaan siis joka rastilla istuttiin aina kerta lisää. Ja olihan siinä lisäksi tavallisia maahanmenoja ja odottelua sillä välin kun ohjaaja (emäntä) tramppasi ympäri. Edellisen treenin jälkeen sisäharjoittelussa kehitetty "jätä" toimii mulla ja Helmillä mainiosti. Me kun osataan jäykkänä venailla seisaallaan, istuallaan ja vaikka makuullaan komennon jäljiltä ;)
Kun sitten oltiin muutama kerta takuttu rataa, vaihdettiin siirtyminen edestä takakautta vieväksi etupuolen sijaan ja sehän oli helppoa kuin heinän teko (mitä se sitten tarkoittaneekin).
Treenit olivat kaiken kaikkiaan niin intensiiviset, että onnistuin katkomaan hienon (perintö)taluttimeni ketjulenkin ja sain taarustaa lopun ajan pää tungettuna remmin käsilenkkiin.
Kun sitten koulun lopuksi taas pakkauduimme auton takaloosteriin, olikin aikas puuha vetää käsilenkki pois ison pääni yli :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti