Päivän viimeiselle lenkille kannattaa aina lähteä rehvakkaalla mielellä. Nytkin emäntä kiihtyi nopeammin kuin setteri sataan kun hieman temmoin peililiukkaalla tiellä. Kuskin lämpö jatkoi mukavasti nousuaan, kun pilkkopimeässä metsässä (kaksijalkaisten toivioretki pussittamattomalle kakalle :) vetelin sinne tänne pitkäkorvain hajujen perässä. Lopulta suorastaan leijuin kotiin...hyvä kun varpaat ehtivät maahan kiinni ottamaan.
Juuri kehityyneen olemattoman suosioni perusteella en siis suosittele intoilemaan liikaa kun kesä sattuu tulemaan talven keskelle ja paikat kiillottuvat surmanloukuiksi nastakengättömille :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti