Yksi, kaksi, kolme...eikun peräti seitsemän elävää oli laumamme koko, kun levittäydyimme lauantaiaamun "kajossa" Tohlopinjärven jäälle. Helmi ja Saimi tarkastelivat pääasiassa rantapusikkoja jänisten varalta ja kaksijalkaiset käveleskelivät keskemmällä järveä pilkkijöitä väistellen. Me taas Väinön kanssa juoksimme rantojen ja järvelläkävelijöiden väliä.
Järven toiselta puolelta kiipesimme metsään, jossa oli miellyttävän runsaasti muiden elikoiden tuoksuja vaan ei
juuri lainkaan muita ihmisiä, mitä voidaan pitää lähes optimaalisena tilana näin koiran kannalta ;) Järven takainen pusikko on jonkinlaista puustonsuojelualuetta (lue: täynnä maatumaan jääneitä kaatuneita puita), joten siellä oli mukavan vaativaa liikuntamaastoa. Sen ansiosta olimmekin viimein kotiin palattuamme ihan valmiita päivänokosille, emäntä imuroimaan ja herrahenkilöt autokaupoilla seilaamiseen :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti