Illalla jouduin pakatuksi auton takaluukkuun ihan yksikseni. No, olihan isäntä sentään mukana matkassa, ratin takana.. Ajelimme rautatieasemalle, jonka parkkapaikan reunuksella emäntä jo odottelikin. Vaan kun emäntä istahti autoon , niin emme syystä tai toisesta lähteneetkään paluureissulle. Senkin odottelun syy selvisi melkein saman tein kun takaluukku aukeni ja Pohjanpystykorva-Väinö ponnahti vierelleni. Saimme siis vieraita pääkaupunkiseudulta, ja oikein junan tuomia! Väinö oli tehnyt isäntänsä kanssa kohtuullisen onnistuneen (taskullinen "rauhoittavia" nameja oli kuulemma kulunut) junamatkan. Nyt kuitenkin herra pystykorvalla olivat hermopaukut vähissä ja jouduimme vaihtamaan muutaman sanasen istumajärjestyksestä ennen kuin laannuimme matka-asentoihimme.
Kotosalla vetlimme sitten koko porukalla polkkaa lopun iltaa...mitä nyt äitee hieman välillä jarruttelli hulluinta kohellustamme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti