sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Makkaranotsikilla

Aamulla vain pikkukakkoslenkki tien risteykseen...hei, mitä h...a! Vaan eipä hätiä, sillä puolilta päivin matkasimme isännän vanhempien mökille Vesijärven rantaan. Heti kun vain saimme soluttauduttua ulos autosta, rynnistimme lähipellolle jänönjäljille. Sieltä sitten loikimme järvelle ja hetimiten kiitokilpaa selän toiselle puolelle metsikköön. Matkalla pikkuisen ehdimme kommentoida räyskyttäen erilaisille verkkomerkeille ja luikastella lumettomissa kohdissa kilpajuoksumme ohessa.
Jäämatkaajat
Sporttiverkkarissa
Väsäsimme pikku mutkat ennen palaamistamme mökkirantaan, jossa pääsimme talvipupun jäljille. Pupu paineli kaksijalkaisten ohi hippulat vinkuen, mutta onnistui pysyttelemään (kirj. huom. "sopivasti") meiltä piilossa. Makkaranuotio viritettiin lähisaaren tuulensuojaan. Sillä välin roiskimme Väinön kanssa tiukkaa kisaa tulentekijöiden tuntumassa, kun taas Saimi ja Helmi ryskivät rantapuskissa pitkäkorvain tuoksuja kollaamassa. Pakkaannuimme porukaksi vasta kun kyrsäntuoksu levisi kirsuihimme ;)
Makkarajonossa.
Ja johan maistui (nyt mainos) "Huiluntuhti" meillekin. Annostelu oli vain turhan vaatimaton, sillä ei meinaan pitkälle pitkälle pötkitty (sentään kotiin asti juuri ja juuri). Evästelyn jälkeen koukkasimme vielä pellon kautta ennen kotimatkaa ja turkki kastui aina vain lisää lumessa rämpiessä. Autolla Saimi ja Helmi olivat tyytyväisiä fleece-verkkareihinsa ja minä taas sporttiverkkarini riisumiseen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti